Taivaan pallo puhuu tieteen puolesta

Olli Jalonen, Taivaan pallo. Otava 2018. Kirjallisuuden finlandiavoittaja.

Taivaan pallo kuvaa pääosin 1680-lukua, ensin elämää Saint Helenan saarella, sitten laivamatkaa sieltä Lontooseen ja lopuksi tuon ajan Lontoota ja sieltä tehtävää tutkimusmatkaa. Kirjan päähenkilö on noin 10-vuotias Angus. Kirja alkaa kun Angus on noin kuusivuotias ja päättyy, kun hän on noin 13-vuotias.

Saint Helenan saarelle on 1670-luvun lopulla eksynyt tähtitieteilija Edmund Halley, joka on opettanut pikku Anguksen tarkkailemaan tähtiä ja muutakin luontoa ja merkitsemään näkemänsä asiat kirjaan. Angus innostui asiasta, teki merkintöjä vuosikausia ja paikallisen pastorin avulla lähetti niitä Lontooseen Halleylle.

Sittemmin olot saarella kiristyvät ja äiti lähettää Anguksen salamatkustajana rahtilaivalla Lontooseen pyrkimään Halleyn oppiin. Tuon ajan laivamatka kestää kuukausia. Angus paljastuu lopulta laivamiehille ja joutuu tekemään kovennettua laivatyötä korvatakseen salamatkansa. Mutta hänenkin alapuolellaan ovat ruumaan sidotut orjat, joita viedään kuin ainakin kauppatavaraa paikasta toiseen.

Olli Jalonen kuvaa 1600-luvun uskonnollisia ennakkoluuloja ja pelkoja sekä valtataistelua, jota käytiin kirveillä, kuokilla ja ruoskilla. Kun jotain epätoivottua tapahtui, piti löytää syntipukki, joka sen olisi aiheuttanut. Ja ketkäpä olisivat olleet syntipukin rooliin sopivimpia kuin orjat ja muu alempi kansa. Kun syntipukki oli ruoskittu henkihieveriin, saavutettiin tasapaino.

Jalonen kuvaa hienosti myös sitä, miten sukulaissielut Halley ja Angus tavallaan löytävät toisensa ja alkavat luottaa toisiinsa. Halley on kuuluisa tähtitieteilijä ja Angus orpopoika Saint Helenan saarelta, mutta heillä on jokin yhteys keskenään. He molemmat ovat sielultaan tutkijoita, he etsivät jotain, he tahtovat jotain ja ovat valmiit ylittämään itsensä asiansa vuoksi.

Kun Jalonen kuvaa myös niin sanottuja tavallisia ihmisiä, eli ihmisiä, joilla ei ole tutkijan intohimoa, nuo kaksi nousevat omaan sfääriinsä. Muut ihmiset ovat usein kateellisia, kaunaisia, kostonhimoisia, väkivaltaisia. Tulee mieleen, että kaikilla ihmisillä pitäisi olla jokin intohimo, jotta heidän ei tarvitsisi torailla toisilleen.

Uskoin siihen, että maailma toimi 1600-luvun lopulla Olli Jalosen kuvaamalla tavalla. Ja vaikka monessa asiassa ollaan menty eteenpäin, kateellisuutta ja kaunaisuutta ei ole saatu kitkettyä. Ja edelleen ihmisiä kuljetetaan pitkin maailman meriä sellaisissa olosuhteissa, että he ovat kyydissä henkensä uhalla, ainakin Välimerellä.

Taivaan pallo puhuu tieteen ja edistyksen puolesta. Niin pitääkin puhua.

Ritva Sorvali