Rukousta koko nuorten elämä

Jukka Behm, Eikä yksikään joka häneen uskoo. Tammi 2018.

Jukka Behm kirjoittaa hienosti Kuusavan kaupungin viidesläisistä. Tämä uskonnollinen liite villitsee kaupungin nuorisoa 1990-luvun alussa. Viidesläiset kokoontuvat seurakunnan tiloissa ja milloin kenenkin kotona ja rukoilevat. Rukoilevat rukoilemasta päästyään. Rukouksille ei riitä koulun jälkeinen ilta-aika vaan niitä jatketaan aamupuolelle yötä.

Liikkeessä näyttää olleen mukana ainakin osa seurakunnan työntekijöitä, mutta myös aikuisia maallikkoja. Yksi tällainen on koulun fysiikan ja kemian lehtori Rauno Cajander. Hän lukee nuorten kanssa Raamattua, pitää saarnoja ja rukouksia, ennustaa maailmanloppua ja siirtää Johanneksen ilmestyksen tapahtumat suoraan tuon ajan poliittisiin tapahtumiin.

Jukka Behm kuvaa viidesläisiä ja Kuusavan kaupunkia Henri Jaatinen -nimisen lukiolaispojan näkökulmasta. Henrin perhe on muuttanut vastikään Kuusavaan, ja Henrin pitää löytää itselleen uudet kaverit. Ne löytyvätkin syksyllä koulusta ja seurakuntanuorista.

Behm kuvaa Henriä myös 43-vuotiaana aikuisena miehenä, Helsingin yliopiston teologian opettajana. Monet kirjan luvut alkavat aikuisen Henrin ajatuksilla, mutta melko pian ollaankin taas 1990-luvun alun Kuusavassa.

Kirja on oikeastaan dekkari, sillä lukiolaispojat surmaavat opettajansa Rauno Cajanderin. Tämä kerrotaan lyhyesti jo kirjan alussa. Kirjailija kertoo, millaista Raunon viidesläisyys oli, sitten mennään uudenvuodenleirille Kuivarantaan, jossa pojat hukuttavat Raunon. Kirjan loppuosassa pojat ovat kuin Raskolnikov Rikoksessa ja rangaistuksessa – mieli koko ajan tuomiolla.

Jukka Behm ei rienaa eikä syyttele ketään. Hän kuvaa todentuntuisesti, miten nuoret etsivät elämälleen tarkoitusta ja löytävät sen viidesläisyydestä. Nuoret uskovat maailmanloppuun, välttävät syntiä, ihmettelevät kuitenkin, miksi esimerkiksi seksistä niin paljon heille puhutaan, vaikka se on heiltä kiellettyä.

Pidin erityisesti Henrin kuvauksesta. Henri haluaa kavereita ja roikkuu mukana, vaikka ei kaikesta pidäkään. Henri on vietävissä, hänen on vaikea vastustaa voimakastahtoista henkilöä. Henrin vanhemmat sekä mummo ja ukki ovat eläviä henkilöitä, jäivät lyhyellä kuvauksella mieleen.

Ja vaikka kaupungin nimi on Kuusava, kyllä minä kuljin Henrin mukana pitkin Kouvolan katuja.

Ritva Sorvali