Missä on rakentajien ammattiylpeys?

A-talkissa puhuttiin 13.9.18 homekouluista. Keskustelussa kävi ilmi, että uudetkin talot rakennetaan nykyään liian kosteiksi. Eli ilmeisesti ei malteta odottaa, että betoni kuivaisi, ennen kuin sen päälle laitetaan muovimattoa tai muuta. Näin taataan, että uusissakin rakennuksissa muhii homeongelma.

Ymmärsin että kaiken takana on se, että julkisen puolen rakennuttajat eivät osaa tehdä sellaisia tilauspapereita, joissa vaadittaisiin kunnollista rakentamista: rakennuttaja tekee vain sen, mitä papereissa lukee, ei enempää. Puhuttiin myös siitä, että nykyään rakentamisessa hyväksytään liian korkeat kosteusarvot, rakennukset saa ihan luvan perästä jättää märiksi.

Kun vertailtiin vanhan rakennuksen korjausta tai uuden rakentamista, todettiin, että vanhoissa taloissa betoni on kuitenkin kuivaa. Eli jos vanhan talon korjauksen suunnittelee hyvin, se voi puoltaa paikkaansa uuden rakentamisen sijaan.

Mutta mitä tarkoittaa tämä lause ”rakentaja tekee vain sen mitä papereissa lukee, ei enempää”? Vaikka rakentaja ammatti-ihmisenä näkisi, että pieleen menee, hän tekee niin, koska papereissa ei muuta vaadita. Niinkö? Jos papereissa ei lue mitään esimerkiksi materiaalin sateelta suojaamisesta, niin suojamuoveja ei laiteta? Niinkö? Täytyykö kaikki perusjututkin olla nykyään kirjattuna papereihin?

Maallikkona luulisi, että rakentaja viime kädessä vastaa siitä, että tehdään terve talo, mutta eikö näin olekaan? Ovatko talotkin nykyään vain kertakäyttötuotteita?

Sotien jälkeen joka toinen suomalainen mies ilman mitään rakennusalan koulutusta rakensi perheelleen terveen talon. Nykyään valtion pitkälle kouluttamat rakennuttajat rakentavat märkiä taloja ja tarjoavat näin homeelle hyvän kasvualustan. Jos ammattilaisilla ei ole ammattiylpeyttä, ei tästä mitään tule.

Ritva Sorvali

Kouvola