Onnistunut Miehen kylkiluu kahdeksan teatterin voimin

Maria Jotuni, Miehen kylkiluu. Ohjaus, sovitus ja lavastus: Mikko Roiha/ Vapaa Teatteri. Pukusuunnittelu: Taina Sivonen. Äänisuunnittelu ja graafinen suunnittelu: Moe Mustafa. Rooleissa: Paavo Honkimäki (Teatteri Eurooppa Neljä/Jyväskylän kaupunginteatteri), Hannele Laaksonen (Kouvolan Teatteri), Anne Niilola (Kotkan Kaupunginteatteri), Ulla Reinikainen (Turun Kaupunginteatteri) ja Maija Siljander (Riihimäen Teatteri/Tanssiteatteri Minimi). Suomen ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 14.9.2018.

Kouvolan Teatterissa nähty eri teattereiden yhteistyöprojektio Miehen kylkiluu on iloinen, räväkkä, vaihteleva ja liikuttava esitys ihmisen rakkauden kaipuusta. Sama kaipuu riepoo sekä herrasväkeä että kansanihmisiä.

Tässä esityksessä eri kansankerrokset yrittävät auttaa ja ohjastaa toisiaan, jotta kukin löytäisi omansa ja osaisi pitää tästä kiinni. Sillä ”olemme kuin leikkikaluja kohtalon edessä”, kuten Hannele Laaksosen esittämä Lukasson sanoo. Hannele Laaksonen esitti rakkautta pursuavan Lukassonin niin hellyttävästi ja tosissaan, että häneen varmaan rakastuivat katsomossa niin miehet kuin naisetkin.

Näytelmän nimi Miehen kylkiluu kertoo, että naiset tässä ovat niskanpäällä. Apteekkarska Elli höykyttää miestään yhä uusiin rakkauden polvillaan aneluihin, ja Amalia puolestaan jahtaa Lukassonia alttarille houkuttelevilla lupauksilla ”vihkimisen jälkeen saat maata sängyssäni kuin makkara”.

Esitys luottaa liikkeeseen vähintään yhtä paljon kuin sanoihin. Alussa henkilöt kulkevat näyttämöä ristiin rastiin melkoisen ajan ilman puheita. Ja kun tilanne tiivistyy tarpeeksi hurjaksi, ruvetaan tanssimaan yhdessä railakasta tanssia.

Myös selkeä rytmin ja volyymin vaihtelu piristää esitystä. Kun jossain vaiheessa on sanailtu hyvinkin napakasti, saattaa seurata pitkäkin hiljainen jakso tai joku rupeaa filosofoimaan itsekseen. Kun Amalia on saanut rakkausasiansa vihillemenokuntoon, alkaa taustalta kuulua hiljainen kirkonkellojen ääni, joka jatkuu esityksen loppuun.

Heleimpänä kaikkia syleilevä rakkauden lämpö väreilee Miinan ja Lukassonin välillä. Nämä molemmat ovat kuitenkin joustavia tässä suhteessa ajatellen ehkä, että loppujen lopuksi ”sama se kenen kanssa aikaansa kuluttaa”, että elämän leikkiä tämä kaikki vain on.

Ohjaaja Mikko Roiha oli sovittanut näytelmän viidelle näyttelijälle, joista ainakin kahdella oli kaksi roolia. Esimerkiksi tohtori on mukana vain puhelimen päässä, ja apteekkiapulainen Aina pysyttelee puhumattomana. Sujuu se näinkin, ja oikeastaan teatterin keinot pääset jopa paremmin käyttöön, kun joudutaan keksimään soveltavia ratkaisuja.

Lavastus tarkoittaa tässä esityksessä vain seiniä ja ovia, niitä liene helppo liikutella, kun teatteri lähtee kiertämään Suomea. Tämä Miehen kylkiluu luottaa siihen, että teatterin tekevät näyttelijät ja yleisö. Ainakin Kouvolan esityksessä näin tapahtui.

Ritva Sorvali