Rytmikkäät laulut ja vaihteleva koreografia

Alan Jay Lerner- Frederick Loewe, My Fair Lady. Ohjaus Jukka Keinonen, kapellimestari Ilkka Kahri, lavastus Maija Louhio, puvut Sari Suominen, koreografi Jouni Prittinen jne. Ensi-ilta Kouvolan Teatterissa 7.9.2018.

Kouvolan Teatterin My Fair Lady on hyvin tehty virkistävä esitys. Se paranee ja syvenee koko ajan loppua kohden mennessä. Erityisesti laulut ja tanssit sekä muu koreogafia kannattelevat esitystä. Tästä muusta koreografiasta jäi mieleen muun muassa se, että henkilöt saattavat jäädä kohtaukseen liikkumattomiksi ikään kuin lavastukseksi ja ruveta jossain vaiheessa yhtä aikaa taas liikkumaan.

My Fair Ladyssa ollaan aluksi katutasolla kukkien myyjien parissa. Sieltä kukkaistyttö Eliza (Emma-Sofia Hautala) hankkiutuu puheopetukseen professori Higgisille tämän lukaaliin, ja tästä nousu jatkuu hevoskilpailuihin ja hovitanssiaisiin. Elizan pitää opetella yläluokan puhetapa sekä heidän tapansa liikkua, tanssia ja seurustella.

Nopeat rytmien vaihdokset sekä lauluissa että tansseissa viehättävät. Esimerkiksi mainion isä-Doolittlen eli Johannes Korpijaakon johtamassa juoppoporukan koreografiassa toistuivat samat vaihtelut. Välillä tämäkin porukka intoutuu hyvinkin tarkkaan ilmaisuun sekä laulun että tanssin suhteen.

Hevoskilpailujen seuraaminen oli tietenkin tarkkaa puuhaa, katseen pitää seurata juoksijoita ja samalla pitää itse näyttäytyä mahdollisimman edullisessa valossa. Kaikki tämä hoituu nopeilla yhtaikaisilla käännähdyksillä. Myös hovitanssiaisissa on samat määrätyt kuviot, tarkka pitää olla. Puvustaja Sari Suominen oli pannut parastaan erityisesti yläluokan puvuissa, jotka hivelivät varmaan tarkempaakin silmää.

Elizan tarina on eräänlainen naisasialiikkeen perustarina. Eliza haluaa nousta yhteiskunnassa, mutta ei millä hinnalla hyvänsä. Erittäin hyvin Kouvolan Teatteri esitti esimerkiksi sen kohtauksen, jossa miehet kehuvat itseään saavutuksestaan Elizan kouluttamisessa, ja Eliza itse seisoo yksin hiljaa taustalla. Tämän kohtauksen jälkeen oli selvää, että Eliza lähtee tästä huushollista. Naisasialiike näkyi näyttämöllä pariin kertaan myös naisten äänioikeutta mainostavissa kylteissä.

Emma-Sofia Hautala oli mainiosti sisäistänyt roolinsa itseään etsivänä nuorena naisena. Veli-Matti Karén professorina ja Hannu Kivioja everstinä hoitivat hekin roolinsa taitavasti, Satu Taalikaisella oli kaksi roolia, samoin Nina Petelius-Lehdolla. Petelius-Lehdon roolit pubin emäntänä ja vanharouva Higginsinä poikkesivat niin paljon toisistaan, että näyttelijä sai ottaa kykynsä käyttöön, mikä tapahtuikin.

Yksi esityksen huippukohtaus nähtiin, kun Petteri Hautala Zoltan Karpathyna esitti jalanläpsäytyksineen railakkaan unkarilaisen tanssin.

Ensi-illassakin esitys sujui jo hyvin, mutta jotain haluaa parantaa, niin vielä selkeämpi artikulaatio sekä lauluissa että puhejaksoissa voisi olla paikallaan. Esityksen ihailtavan nopea tempo asettaa tässä suhteessa varmaan haasteita näyttelijöille, mutta esityskertojen myötä asia hoitunee itsestään.

Kun on hyvä tarina ja taitavat esittäjät osaavien ammattilaisten ohjauksessa, syntyy hyvä esitys. Sellainen on Kouvolan Teatterin My Fair Lady.

Ritva Sorvali