Opettaako koulu rahankäyttöä?

Helsingin Sanomat uutisoi 3.7.18 ”Maksuhäiriöt ennätyslukemissa”. Yhtenä syynä tähän pidetään löysää luotonantoa ja toisena ihmisten vaikeutta ymmärtää millaisiin ehtoihin he lainaa ottaessaan sitoutuvat ja millaisista veloista voivat selvitä.

Löysästä luotonannosta pitää vastuuttaa myös luotonantajat. Nykyään luotonantajat ovat ainakin osittain asiakkaiden omien ilmoitusten varassa, mutta kun Suomeenkin saadaan positiivinen luottorekisteri, sieltä jokainen luontoantaja nähnee asiakkaan todellisen tilanteen. Eli missä viipyy Suomen positiivinen luottorekisteri?

Mutta kuka opettaa meille kaikille rahankäyttöä? Elämän alkuvaiheessa asialla ovat koti ja koulu. Kodit ovat tässäkin suhteessa erilaisia, joten eikö koulun pitäisi ottaa osavastuu nuorten opettamisesta vastuulliseen rahankäyttöön? Millä tavalla koulu nykyään täydentää kodin opetuksia tässä suhteessa? Missä oppiaineissa rahankäytöstä puhutaan, miten sitä harjoitellaan, miten nuoret ajetaan siihen sisälle?

Nykyään koulu intoilee digitalisaatiosta. Mutta mainitun artikkelin mukaan esimerkiksi juuri digitaalinen maksujärjestelmä vie ihmisiä upottaville soille. Kun napin painalluksella siirretään suuriakin summia paikasta toiseen, ei se tunnu missään. Asiakas ei konkreettisesti näe sitä setelinippua, mikä milloinkin vaihtaa paikkaa.

Eli esitän, että koulu ottaa osavastuun nuorten opettamisesta taloutensa hoitamiseen. Tämän se voi tehdä joko ottamalla opetusohjelmaan kokonaan uuden oppiaineen tai sijoittamalla talousopetusta harjoituksineen muihin aineisiin. Voiko koululla olla tätä tärkeämpää opetettavaa asiaa?

Ritva Sorvali

Kouvola