Sota on eri asia kuin muut tappamiset

Luulen että Suomessa on melko suuri yhteisymmärrys sen suhteen, että vuoden 1918 sota päättyi hyvin ja ollaan kiitollisia siitä, että se oli kuitenkin niin lyhyt. Mutta kaikki muu tappaminen, mikä liittyi tuohon sotaan, on eri asia. Tuo muu tappaminen hiertää edelleen.

Jos joku lähtee sotaan, hän tietää, että siellä voi käydä huonosti. Mutta jos istuu kaikessa rauhassa kotonaan ja haetaan ammuttavaksi, tämä on eri asia. Tätä tehtiin molemmin puolin. Mutta moninkertaisesti sitä teki voittanut valkoinen armeija keräämällä ensiksikin kymmeniä tuhansia ihmisiä vankileireille ja aloittamalla laajamittaiset teloitukset sekä nälkään ja tauteihin näännyttämiset.

Kuka tahansa voi lukea netistä, että kolmeneljäsosaa sisällissodan uhreista, siis lähes 30 000 suomalaista, kuoli muualla kuin varsinaisessa sodassa. Meidän pitäisikin puhua aivan eri asioina sisällissodassa kuolleista ja sen aikana tai sen jälkeen tehdyistä muista tappamisista. Sillä ne ovat eri asioita ja niihin suhtaudutaan näin jälkikäteenkin eri tavalla.

Lisäksi edelleen on kateissa melkoinen määrä ihmisiä, joista ei tiedetä, mihin suonsilmäkkeeseen heidät on polkaistu. Heitä ei saa enää eloon, mutta sukulaiset haluaisivat tietää, mitä heidän omaiselleen on tapahtunut. Joten esitän, että hallitus nyt sodan satavuotismuistovuonna järjestää määrärahan sotasurmat-tiedoston täydentämiseen.

Ritva Sorvali

Kouvola