He ahmivat elämää 1920-luvun Helsingissä

Enni Mustonen, Ruokarouvan tytär. Ohjaus Sini Pesonen. Sävellykset Ilkka Kahri. Kantaesitys Kouvolan Teatterissa to 8.2.2018.

Kun kuulin että Ruokarouvan tyttärestä tehdään esitys Kouvolan Teatteriin, ajattelin että ei kai. Kuinka siitä saa draaman? Olin lukenut romaanin osittain harppomalla, sillä kirja tuntui paikoin kuin tyttökirjalta tai erityisen kepeältä viihderomaanilta.

Mutta kun menin katsomaan esityksen, koin että kirjasta oli poimittu esitykseen keskeisimpiä otteita, oiottu reippaasti mutkia ja etenkin esityksen alkupuolelle saatu jopa draamaa. Laulut He ahmivat elämää ja Elämä kuljettaa kertoivat nekin nuorten innostuksesta. Erityisesti nuorten vappujuhla-aloitus puhalsi esitykseen elämää.

Alkupuolella suuri ansio olikin juuri reippailla tansseilla, lauluilla ja musiikilla kaiken kaikkiaan. Myös Olavi Paavolaisen Kannaksen kotiin järjestetty bakkanaali toimi hyvin, se oli juuri niin hullu kuin niillä ilmeisesti oli tapana olla. Sen sijaan Allin parantolajakso pysäytti kerronnan, se olisi vaatinut jotain uutta näkökulmaa.

Väliajan jälkeinen Pariisi-osuus toimi hyvin Chanelin muotihuoneen osalta, mutta miksi ihmeessä Kirstin majapaikasta piti tehdä näin näkyvästi ilotalo. Käsittääkseni madamen vaivihkaa vuokraamiin tuntihuoneisiin mentiin enemmänkin katse maassa ja puolisalaa kuin noin selkeästi ja näkyvästi iloitellen.

Kaiken kaikkiaan pidin enemmän esityksen alkupuolesta, jossa myös tanssien koreografia oli ikään kuin napakampaa ja hallitumpaa.

Portaikkoinen lavastusrakennelma toimi hienosti, se muuntui hetkessä Mantan suihkulähteestä ylioppilastaloksi, Vienolaksi, parantolaksi, Pariisin muotihuoneeksi ja hotelliksi. Myös kaarevat verhot sopivat hyvin eri paikkoihin. Pidin myös esityksen vaihtelevasta rytmistä sekä pienten ja suurten kohtausten vaihtelusta.

Mutta kun loppupuolta ajattelee, niin ikään kuin tekijöiltä olisi loppunut puhti. Alussa oli monia oivalluksia, joista ilahtui, mutta miksi ne vähenivät loppua kohti mennessä. Ainoastaan karhu edes yritti jotain siihen suuntaan. Kun mietin romaania, niin oliko sen kuvaamassa Pariisissa jotain draaman aineksia? Olisi ehkä ollut, jos ylikiltin Kirstin sijaan siellä olisi seikkailut rempseämpi Alli.

Pääpari Kirsti ja Iivo oli nostettu selkeästi esille. Emma-Sofia ja Petteri Hautala sopivat hyvin näihin rooleihin. Muutenkin Kouvolan Teatterin näyttelijät hoitivat hyvin osuutensa. Vain tarinan kärki ikään kuin ontui.

Ritva Sorvali