Miksi isänisää ei tultu suremaan?

Cristina Sandu, Valas nimeltä Goliat. Otava 2017. Finlandiaehdokas vuonna 2017.

Valas nimeltä Goliat kuvaa romanialais-suomalaisen Alban näkökulmasta tämän romanialaisen suvun tarinaa. Alban isänisä kuolee, ja suku kokoontuu Romaniaan hautajaisiin. Siellä muistellaan myös aikaisempia tapahtumia, vainajaa eri-ikäisenä ja kunkin suhdetta häneen.

Romaniassa on tämän kirjan mukaan tapana, että kun joku kyläläinen kuolee, hänen ruumiinsa asetetaan tuvan pöydälle, jossa kaikki voivat käydä jättämässä hänelle jäähyväiset. Alban isänisälle kyläläiset eivät tule jättämään jäähyväisiä. Vain perheenjäsenet saattavat hänet hautaan.

Miksi näin? Käy ilmi, että tämä isosisä on toiminut aikanaan valtion virkailijana, eräänlaisena vakoojana. Hän on antanut kyläläisiä ja jopa oman perheen jäseniä ilmi sikäläisille poliiseille. Hän on tällä tavalla aiheuttanut sen, että ihmisiä on kadonnut ja että heitä on lähetetty esimerkiksi työleireille.

Tämän tästä kirjassa mennäänkin aikaan ennen Alban syntymää eli Ceausescun aikaan. Tuolloin puolueuskollisuus oli kaiken a ja o eikä minkäänlaista kritiikkiä suvaittu. Perheyhteyttä hiertää erityisesti isänisän osuus poikien enon eli äidin veljen Pavelin kohtaloon. Pavel vietiin jonnekin, ja hän kuoli.

Romaani liikkuu ajassa edestakaisin. Kun myös paikat vaihtelevat, huomasin monta kertaa tipahtaneeni kyydistä, jolloin täytyi peruuttaa ja lukea uudestaan tiettyjä lukuja. Molemmat kuvatun romanialaisperheen pojat ovat muuttaneet maasta, Alban isä Suomeen ja tämän veli Amerikkaan.

Mutta mitä tarkoittaa kirjan nimi Valas nimeltä Goliat? Pojat ovat käyneet pieninä isänsä kanssa katsomassa isoa valasta, joka on kiertänyt Romaniaa, mutta nimi tarkoittanee muutakin. Ilmeisesti valaan ottaminen kirjan nimeksi kertoo Ceausescun ajan suhtautumisesta kaikkeen muualta tulleeseen. Kaikkea muualta tullutta piti epäillä vakoojaksi.

Tämän on kokenut myös Alban äiti, kun hän suomalaisena miniänä meni asumaan miehensä perheeseen ja kotikylään. Tästäkin kokemuksesta tämä kirja kertoo, mutta kerronnan hajanaisuus ja eri ajoissa poukkoileminen vaativat lukijalta melkoista paneutumista. Tosin jo kansi luurankoineen ja sirkusaiheineen lupaa monitasoista tarinaa.

Ritva Sorvali