Lapin miesten työt ja työttömyydet

Tommi Liimatta, Autarktis. Like 2017. Finlandiaehdokas 2017.

Autarktis kertoo Lapin miehistä eri vuosikymmenillä. Pääosin äänessä on kolme eri miestä, mutta tarina laajenee muihinkin, enkä lopulta tiedä kuinka monesta oli kysymys. Miesten tarinatkin sekoittuivat mielessäni, sillä niissä oli paljon samaa.

Tämän kirjan perusteella näyttää siltä, että Lapin mies joko tekee hullun lailla töitä tai sitten juo tai jopa molempia. Jollei Suomessa ole töitä, mennään Ruotsiin ja hakeudutaan siellä tuttujen seuraan. Näin ei tarvitse ruveta opettelemaan ruotsia.

Kirjan päähenkilöillä ei ole nimiä tai sitten nimiä käytetään kirjassa todella harvoin. Kirjan lukujen nimet kertovat ainakin alussa, milloin kenestäkin on kyse: Puhuva tikkataulu; Ruottikuume ja Kaataja. Nimet ovat nuoremmuusjärjestyksessä, vanhin Kaataja on syntynyt noin 1920, eli hän on kaatanut porukkaa nimenomaan sodassa.

Etenkin kirjan loppupuolella Liimatta innostuu tämän tästä kuvailemaan vaikkapa joitain työvaiheita sivukaupalla, jolloin henkilöt unohtuvat eikä loppujen lopuksi tiedä kenen töistä tässä oli kyse. Kun aikaakin eletään ainakin sodasta näihin päiviin, ja kirja hyppelehtii ajassa edestakaisin sekä henkilöt että paikat sekoittuvat.

Kirjan lopulla näkökulmamiehiä tulee vielä lisää, ainakin Kaatajan toteutumaton sukuhaara. Naisista ei paljon puhuta. Joillakin miehillä on vaimo ja lapsiakin, mutta nämä jäävät sivuun, kun miehet painuvat töihin tai juomaan. Nainen on välttämätön paha, mutta ei kiinnostava henkilö.

Töiden kuvausten lisäksi Liimatta harrastaa filosofointia. Niinpä kirjassa pohditaan elämänmenoa, työn merkitystä, kuolemaa, hieman rakkauttakin. Niinpä en tiedä, mikä tämän kirjan lajityyppi oikein olisi. Henkilöt jäävät huokoisiksi, paikkojakaan ei paljon kuvailla, mutta työntekoa, rellestämistä ja pohdiskelua sitäkin enemmän.

Onko siis kyseessä esseeromaani, filosofinen romaani vai mikä? Oli mikä oli, miehistä tässä kerrotaan, ja näyttää siltä, että elivät he millä vuorikymmenellä tahansa, elämänmeno on suunnilleen samanlaista.

Ritva Sorvali