Ankeutta kerrakseen

Hanna Hauru, Jääkansi. Like 20§17. Vuoden 2017 finlandiaehdokas.

Hanna Haurun kirjan Jääkansi kuvannee monella tasolla kirjan tytön elämäntilannetta. Päähenkilö syntyy ennen sotia huutolaisten lapseksi, isä kuolee sodassa ja isäpuoli sotii sotien jälkeen kotona koko loppuelämänsä. Kyseessä on tavanomaistakin raadollisempi niin sanottu tavallinen tarina.

Eletään hatarassa mökissä, opettaja hakee 10-vuotiaan tytön kouluun ja hommaa tälle edes jonkinlaiset kengät. Navettatyöt ja muu huusholli kuitenkin vievät tytön ajan aamuin illoin, kouluun hän ehtii vasta töiden jälkeen. Kun hän on 13-vuotias, äiti järjestää hänet aputytöksi läheiseen mielisairaalaan.

Olot sekä kotona että työpaikalla muistuttavat ankeudessaan vähinäänkin ryysyrantaa. Työpaikalla tytöllä kuitenkin on oma huone ja tietynlainen oma rauha töiden jälkeen. Kotona työt jatkuvat ympäri vuorokauden kun muun lisäksi on huoli äidin uusista lapsista.

Kirja etenee kahdella tasolla, tasot on erotettu fonteilla. Normaalifonteilla tarina alkaa sodan päättymisestä ja jatkuu ehkä jonnekin 1960-luvulle. Kursivoitu tarina puolestaan kuvaa ilmeisesti yhtä päivää. Siinä tyttö etenee kohti rantaa. Tämä tarina kulkee ikään kuin tulevaisuuden kuvana vuorotellen päätarinan kanssa.

Tarkoittaako kirjan nimi Jääkansi tavallaan samaa kuin lasikatto? Eli sitä, että jos on saanut syntyessään vaatimattomat eväät, niillä on tultava toimeen eikä niillä monikaan pitkälle pötki. Kuten jos on sattunut syntymään vaikkapa naiseksi, on tavanomaista vaikeampaa puhkoa itselleen väylää yhteiskunnan yläkerroksiin.

Vaatimattomia eväitä särvittää tässä vielä isäpuolen eräänlainen sotahulluus, joka sairastuttaa kodin ilmapiirin. Kotona on vielä hullumpaa kuin läheisessä mielisairaalassa, joten kirjan päähenkilön kuva maailmasta jää melko värittyneeksi. Eli jos on haluttu kuvata ankeutta, siinä kirjailija on todella onnistunut.

Ritva Sorvali