Kotirintamakin ponnisteli sodan aikana
Olen kuullut kuluneena vuonna lukuisia puheita, jotka ovat alkaneet suunnilleen samoilla sanoilla: Hyvät sotiemme veteraanit, arvoisat lotat. Tämän jälkeen on monisanaisesti kiitelty puhuteltuja henkilöitä heidän sodanaikaisista uhrauksistaan. Tämä on hyvä asia.
Isäni palveli eri rintamilla 1939-1945. Hän kehuskelikin sodan jälkeen ulkomaanmatkoillaan, oli kävellyt sekä Venäjän että Ruotsin maaperällä. Isäni on nyt saanut ansaitsemaansa kunniaa ja mainetta, tosin hän kuoli jo 1960 osin sodasta saamiinsa tauteihin.
Äitini teki sotien aikana pääosin maalaistalon ulkotöitä. Veljet olivat rintamalla, joten tyttäret tekivät metsätyöt, peltotyöt ja tietenkin navettatyöt. Metsätyöt kirveellä ja pokasahalla, peltotyöt viikatteella, sirpillä ja haravalla. Hevonen oli apuna, joten kaikkea ei tarvinnut kantaa. Illat kuluivat kutoen sukkia ja lapasia rintamalle lähteviin paketteihin.
Käsittääkseni se, että Suomen naiset hoitivat kotirintaman, ruokkivat kansan ja armeijan, hoitivat lapset ja kansoittivat tehtaat, omalta osaltaan vaikutti siihen, että Suomi selviytyi sota-ajan ponnisteluista.
Ritva Sorvali
Kouvola