Unelmat särkyvät – mainio Pesärikko Kouvolassa

Orvokki Autio, Pesärikko. Dramatisointi, ohjaus ja lavastus Mikko Roiha. Aäni-, video- ja graafinen suunnittelu Moe Mustafa. Pukusuunnittelu Taina Sivonen. Kouvolan Teatterin ensi-ilta 22.11.2017.

Eri teattereiden yhteiseen Pesärikkoon on valittu Orvokki Aution romaaneista lähinnä sellaisia kohtauksia, joissa ihmisten odotukset eivät toteudu vaan he pettyvät. Tämä kuvataan näyttämöllä selkeästi, liikuttavasti ja varmalla otteella.

Nuori Armi (Sara Melleri) pettyy, kun hän odottaa Olavilta hellyydenosoituksia, eihän Olavi osaa tai uskalla. Armi pettyy, kun hän muuttaa Larvaan, eikä saakaan elää siellä mielensä mukaan. Armi pettyy myös muuttaessaan ensimmäiseen omaan kotiinsa Kaunistoon. Sielläkään hän ei ole tyytyväinen oloonsa eikä itseensä.

Olavikin (Veli-Matti Karén) pettyy, kun Armi ei olekaan sellainen kiltti vaimotyyppi, jonka hän luuli naineensa. Olavi pettyy myös siihen, että Armi ei viihdy Larvassa ja alkaa epäillä, että tällä on toinen.

Anoppi (Taina Reponen) pettyy kun luulee saaneensa unelmaminiän, keskikoulun käyneen talontyttären. Armi ei vastannut anopin odotuksia, kun halusi pois Larvasta omiin oloihinsa. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan halvaantunut Ilmi-täti (Eila Halonen) oli tyytyväinen. Hän sai sukuun naisen, jossa oli proteiinia ja vielä perillisenkin, joka oli samaa maata. Jarkko Sarjanen esittää tässä sovituksessa useita rooleja

Näyttämölle oli lavastettu kodin kehikko, jonka avonaisista seinistä tultiin ja mentiin. Sama lavastus markkeerasi eri koteja ja muutenkin eri tiloja. Ohjaus oli satsannut puhuviin pitkiin taukoihin. Repliikkejä oli vähän, mutta ne oli niin tarkkaan valittu, että tauot olivat paikallaan. Ihmiselle piti antaa aikaa sulatella kuulemaansa.

Taukojen vastapainona riidat esitettiin melkoisella vauhdilla ja volyymillä. Kun huudettiin yhtä aikaa ja kovaa, repliikit sekoittuivat toisiinsa. Tauot ja railakkaat riitelyt loivat esitykseen vaihtelevan rytmin, sitä oli virkistävää katsella. Videokuva näyttämön keskellä toimi erityisen vaikuttavasti esimerkiksi lehmäkohtauksessa.

Eri teattereista poimitut näyttelijät pelasivat hyvin yhteen. Esimerkiksi Larvan naiset olivat ikään kuin keski-ikäisten maalaisemäntien perustyyppejä. Ja he huusivat ja komensivat kuten emännät ainakin. Veli-Matti Karénin Olavi oli Olaviksi hintelä, mutta häntä oli vanhemmiten hieman topattu. Hienosti Karén esitti muun muassa Olavin sekoamisen.

Esityksen vaikuttavimpia kohtauksia lienee anopin tulo Armin kaupunkihuusholliin. Vain anoppi puhuu, Armi kuuntelee. Mutta tunteet ovat vahvasti mukana puolin ja toisin. Tässä kohtauksessa ei sanotakaan näytelmän peruslausetta: Hillitte ittes!

Kokonaisuutena Pesärikko on mainio esitys. Se näyttää peiliä meille suomalaisille: Tällaisia te olette. Olisiko syytä miettiä muitakin toimintamalleja? Voisiko vanhakin koira oppia jotain uutta?

Ritva Sorvali