Kolmen sukupolven toilauksia

Kjell Westö, Rikinkeltainen taivas. Otava 2017.

Rikinkeltaisessa taivaassa Kjell Westö kertoo samasta aihepiiristä kuin aiemmissakin kirjoissaan, Helsingin suomenruotsalaisesta ylemmästä keskiluokasta. Nämä ihmiset asuvat Helsingin keskustassa, heillä on hienot huvilat meren rannalla ja he polveutuvat erilaisista kulttuurisuvuista.

Tähän porukkaan ponnistaa huomattavasti alemmasta luokasta tuleva kirjan minä-henkilö, jonka näkökulmasta asioita katsellaan. Minä-henkilö ryhtyy kirjailijaksi, menestyy ja ei menesty, joten joutuu välillä alentumaan historianopettajaksi.

Kirja alkaa 1970-luvun vaihteesta, jolloin keskeisimmät henkilöt ovat noin 10-vuotiaita. He viettävät kesiään Rabellien kartanohuvilassa ja talviaan näiden Katajanokalla sijaitsevassa 200-neliöissä lukaalissa. He käyvät samaa koulua, ja loikoilevat vapaa-ajoillaan paljolti Rabellien tiloissa.

Kirjan lopulla henkilöt lähestyvät eläkeikää, eletään 2010-lukua. Heidän vanhempansa sairastelevat ja kuolevatkin, lapset aikuistuvat. Eli Rikinkeltaisessa taivaassa kuvataan vähintäänkin kolmen sukupolven asioita.

Rabellien suvussa kolisee luurankoja oikeastaan kaikissa sukupolvissa. Sotia ennen syntynyt sukupolvi piilottelee sairastuneita jäseniään. Kirjassa vilahtaa nimi Lilian-täti ja Jakob. He ovat vaiettuja henkilöitä, joiden kohtaloa kirjailijapäähenkilö yrittää selvittää. Näistä henkilöistä saisi ihan oman kirjan.

1960-luvulla syntynyt sukupolvi aikuistuu viimeistään 1980-luvulla ja joutuu 1990-luvun laman riepoteltavaksi. Mutta jos osaa pelata, jos pystyy varautumaan tilanteeseen, tahkoaa rahaa. Näin teke kirjan Alex, jonka omaisuus paisuu moninkertaiseksi. Mikä on sen hinta, siitä kerrotaan kirjan lopulla.

Nuorin sukupolvi aikuistuu vasta tällä vuosituhannella, eivätkä kaikki sen jäsenet löydä heti paikkaansa. Osa kolaroi humalassa muskeliveneillä, osa yrittää sinnitellä ainakin osittain työttömyyskorvauksilla.

Rikinkeltaisessa taivaassa on valtavasti tarinaa. Osa tarinoista kuvaa humalaisten nuorten ja keski-ikäisten miesten törttöilyjä, jotka ohitin melkeinpä vain silmäilyllä. Sillä tuntuu siltä, että ainakin tätä aihepiiriä on Suomen kirjallisuudessa kuvattu jo aivan tarpeeksi.

Valitettavasti ne kaikkein kiinnostavimmat henkilöt eli Lilian ja Jakob jäävät kaikkein vähimmälle. Ehkä he ovat Westön seuraavien kirjojen keskeisiä henkilöitä. Vai onko heitä ehkä muilla nimillä kuvattu jo kirjailijan aiemmissa kirjoissa?

Ritva Sorvali