Kiltistä työttömästä tulee salaa kirjailija
Ossi Nyman, Röyhkeys. Teos 2017.
Ihmettelin Ossi Nymanin kirjan nimeä Röyhkeys, kun hän kuitenkin kuvaa kirjassaan henkilöä, joka on kaikkea muuta kuin röyhkeä. Kirjan päähenkilö on kiltti mies, joka ottaa lähi-ihmiset huomioon, kulkee tavallaan pitkin seiniä eikä suinkaan pidä melua itsestään.
Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa päähenkilö on menossa idolinsa Bruce Springsteenin konserttiin. Hän asuu konsertin ajanTurussa jonkun puolitutun luona, tiskaa siellä ja haravoi pihaa hyvittääkseen olemistaan.
Toisessa osassa päähenkilö joutuu Tampereella työllistämistoimien kohteeksi. Työllistämiskursseilla uraohjaajat yrittävät muovata työnhakijoista työnlöytäjiä ja neuvovat että karkit tai kokis eivät ole terveellisiä. Lisäksi uraohjaajat neuvovat mitä kaikkia tukia voi Kelasta hakea ja kuinka voi välttää karenssin. Jopa työttömästä tällaiset neuvot tuntuvat huijaamiselta ja väärältä.
Työtön pohtii työllisyyskoulutuksissa ja muissakin asioinneissaan työkkärin kanssa, että miten paljon he työttömät oikeastaan työllistävät ihmisiä. Käytävillä kulkee melkoinen määrä virkaihmisiä, ja lisäksi työkkäri on ulkoistanut koulutukset milloin millekin firmalle ja ostaa ne näiltä ja työllistää sitäkin kautta väkeä.
Ossi Nyman kirjoittaa työttömistä ikään kuin ryhmänä, työttömiä istui penkeillä, työttömät syövät eväitään, kaikista ei ole työttömiksi. Työttömiin ei kukaan oikeastaan haluaisi kuulua, siksi kaikki ovat enimmäkseen itsekseen katse maahan luotuna. Ainakin osa työttömistä häpeää tilannettaan ja ahdistuu.
Kolmannessa osassa päähenkilö on kirjoittamiskurssilla tekemässä romaania. Hän asuu nyt Helsingissä tyttöystävänsä Kaisan kanssa, käy päivät kursseilla, lukee innokkaasti ja kirjoittaa. Hänen pitää kuitenkin edelleen käydä karenssin uhalla Tampereella työkkärin koulutuksissa. Ilmeisesti kirjan päähenkilö opiskelee kirjoittamista työkkäriltä salaa, mikä on tietenkin rikoksista suurin.
Sillä työttömän pitää olla yöt päivät sataprosenttisesti työkkärin käytössä eli valmiina syöksymään työpaikkaan, vaikka sellaista ei olisi vuosikymmeniin tarjottu. Kun kirja julkaistaan, paljastuu, että työtön on salaa tehnyt jotain – mikä on työkkärin mielestä väärin – ja luultavasti hän menettää työttömyysetuutensa. Jos näin käy, toivon että työministeri puuttuu asiaan.
Jo Tampereen jaksossa vilahtaa päähenkilön eräänlainen kaksoisolento Lahdenmäki. Päähenkilö asuu Lahdenmäki-nimisen tyypin entisessä asunnossa, ja kun huoltomies ei ole viitsinyt vaihtaa nimeä, päähenkilömme ottaa Lahdenmäen romaanihenkilökseen. Myös Lahdenmäki käy kirjoittajakurssilla ja asuu Kaisan kanssa. Minä-kertoja muuttuu Lahdenmäeksi luontevasti kesken kappaleen.
Mielestäni Ossi Nyman on tehnyt erinomaisen kirjan työttömyydestä ja nostanut esiin työkkärin ristiriitaisen roolin työttömien holhoojana ja vartijana. Työkkäri ei suinkaan työllistä vaan pyörittää kummallista koneistoa, jonka työttömät olemassaolollaan tekevät mahdolliseksi.
Toivottavasti kansalaispalkka saa vauhtia myös tästä kirjasta.
Ritva Sorvali