Kuusankosken pelkistetty Huojuva talo
Maria Jotuni, Huojuva talo. Ohjaus, dramatisointi, lavastus ja pukusuunnittelu Maija Raikamo. Valot Jyrki Kleimola. Esitys Kuusankosken teatterissa 21.9.2017.
Kuusankosken Huojuva talo on pelkistetty, lakanoilla ja omenoilla lavastettu esitys Maria Jotunin kuvaamasta perhehelvetistä. Eeron ja Lean avioliitto on alistajan ja alistetun liitto: alun henkinen väkivalta muuttuu vuosien myötä myös fyysiseksi väkivallaksi.
Alussa Lea levittää valkoiset lakanat täyttämään koko lattian. Lakanat kuvannevat puhtautta, valkoisuutta, nuoruutta ja jopa rakkauttakin. Niistä hahmotellaan muun muassa morsiamen huntua. Vähitellen lakanat siirtyvät verhoiksi, niitä siirrellään ja rypistellään ja niiden takana esitetään rajuimmat lyöntikohtaukset.
Pyykkinaruille ripustettujen joulukuusen omenoiden jatkuva syönti kuvannee Eeron itsekkyyttä, omavaltaisuutta, röyhkeyttä. Vain Eerolla oli oikeus syödä omenoita. Seinustalla istuneiden työryhmäläisten hyräily ja yhteiset hiljaiset laulut loivat alistetun tuntuista tunnelmaa. Nainen voi voinut korottaa ääntään tässä huushollissa.
Lean lapsuutta kuvattiin taustalle heijastetussa videokuvassa. Siinä pikku-Lea keskusteli isänsä kanssa. Päärooleissa on kaksoismiehitys, ja muutaman kerran molemmat pariskunnat ovat yhtä aikaakin näyttämöllä. Kännyköillä lähetettiin viesteinä näytelmän repliikkejä, jotka nekin heijastuivat takaseinälle. Kännyköiden lisäksi myös näyttelijöiden puvut toivat esitystä tähän päivään. Esitys halusi kertoa, että tällaista voi avioliitto olla myös nykypäivänä.
Lähes kaikki näyttelijät olivat koko ajan näyttämöllä, osa istumassa seinustoilla. Eli esitys oli monella tapaa tyylitelty. Näyttelijöistä jäivät parhaiten mieleeni vanhemman Lean esittäjän eli Heidi Koskinen-Järvisalon alistetun ilmeettömät, suorastaan kivettyneet kasvot ja Toini-siskon esittäjän Elli Niemisen räväkkä ja elämänhaluinen hahmo.
Kuusankosken Huojuvassa talossa on paljon puhetta. Eero alistaa Leaa myös puhumalla, kehumalla itseään ja mitätöimällä Leaa. Lisäksi esityksessä näytetään Eeroa julkisissa puheenpitotilanteissa. Eeron kaikenlainen ilkeys ja pahuus tulee vahvasti esille.
Mielestäni tyylitelty esitys nostaa hyvin esille näytelmän teemat. Ohjaaja Maija Raikamo on tehnyt melkoisen työn sovittaessaan tekstin ja valitessaan ohjauksen tyylin. Myös hänen suunnittelemansa pelkistetty lavastus toimii hyvin.
Esitys vaatii katsojaltakin melkoisesti, mutta myös antaa – ajattelemisen aihetta.
Ritva Sorvali