Kun kilttiä miestä huijataan

Gaetano Donizetti, Don Pasquale. Ohjaus Pia Lunkka, kapellimestari Valerius Avramenko. Nimiroolissa Heikki Aalto, muut solistit Riku Pelo, Terhi solanterä, Pekka Kuivalainen ja Jukka Mörsky. Suomennos Hannu Heikkilä. Tuotanto Pohjois-Kymen musiikkiopisto. Ensi-ilta Kouvola-talolla 26.4.2017.

Iäkäs aatelismies Don Pasqulale suuttuu sisarenpojalleen Ernestolle tämän vastahankaisuudesta sopiviin naimakauppoihin. Niinpä Don Pasquale päättää mennä itse naimisiin. Melko pian nuoren vaimon kauneudenhoitolaskuja alkaa kuitenkin sataa ovista ja ikkunoista, ja Don Pasquale joutuu muutenkin tossun alle.

Ooppera Don Pasquale on helposti seurattava. Se on suomennettu nasevasti runomuotoon, laulun säkeitä oli ilo kuunnella. Heikki Aalto nimiroolissa lauloi selkeästi ja näytteli ilmeikkäästi onnetonta isäntää. Riku Pelon tohtori Malesta hääräsi eräänlaisen juonittelijan roolissa, ja Pekka Kuivalainen riutui rakkaudesta nuoren Erneston roolissa.

Nautin erityisesti Heikki Aallon ja Pekka Kuivalaisen lauluista, sillä he artikuloivat niin selkeästi, että ymmärsin täysin mitä he sanoivat. Donizettin musikki on tosin niin vaihtelevaa ja ilmeikästä, että sitä oli ilo kuunnella, vaikka kaikkia laulujen sanoja ei olisi kuullutkaan.

Terhi Solanterän nuori leski Norina edusti yksin naiskauneutta ja osallistui Don Pasqualen huijaamiseen. Solanterän repliikit pystyi onneksi ainakin osittain arvaamaan, sillä hänen laulunsa helisi niin korkealla, että se söi artikulaation selkeyttä.

Oopperakuoro pääsi lavalle vasta väliajan jälkeen, kun Don Pasqualen nuori vaimo oli moninkertaistanut palvelijoiden määrän. Kuoro lauloi muutamaan kertaan esityksen loppupuolella, samalla kun kuorolaiset hoitivat Don Pasqualen huushollia.

Lavastus oli taas kerran silmää hivelevää. Alussa valtava sininen kangas peitti näyttämön takaseinän ja säteili katsomoon asti. Lopussa taas vihreys täytti koko tienoon, vihreä tausta ja vihreät sateenvarjot muuttivat miljöö täysin uudeksi.

Don Pasquale on varmaan sellainen ooppera, jolla voi aloittaa oopperan katsomisen. Juoni on niin yksinkertainen, että voi keskittyä musiikkiin, naseviin repliikkeihin, lavastukseen ja pukuihin. Hienoa että käsiohjelmassa oli esitelty myös suomentaja Hannu Heikkilä.

Ritva Sorvali