Valtioon ei voi luottaa

Edelliset hallitukset vannoivat vahvojen peruskuntien varaan. Niinpä esimerkiksi Kouvolaan perustettiin kuuden kunnan uusi iso Kouvolan kaupunki ja ryhdyttiin kehittämään muun muassa terveydenhoitoa tältä pohjalta. Kaikki menikin hyvin muutaman vuoden, terveydenhoitomenot saatiin kuriin, koska panostettiin muun muassa ennaltaehkäisyyn, uusia käytäntöjä löydettiin, uuden sairaalan suunnittelu eteni, ja tulevaisuus tuntui toiveikkaalta.

Mutta juuri tässä vaiheessa valtio käänsikin kelkkansa. Isot peruskunnat joutivat romukoppaan, nyt piti kaikkien ruveta innoissaan suunnittelemaan maakuntamallia. Peruskunnan eteen tehdyllä työllä, ei ollutkaan terveydenhoitopuolella mitään merkitystä. Päinvastoin. Kun maakuntamallissa erotetaan terveydenhoito ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet eri toimijoille, kenen intressissä on satsata ennaltaehkäisyyn, kun siitä ei itse hyöty.

Kuten Pekka Mensonen (KS 25.3.2017) kirjoittaa: ”Sote-uudistus on pysäyttänyt kuntaliitokset.” Ketä enää kiinnostavat kuntaliitokset, kun puolet kuntien aiemmista vastuista ja rahoista menee Helsinkiin, josta se jollain ihme puntarilla jaetaan maakuntiin. Totta, kuntiin jää koulutus ja ennaltaehkäisevät palvelut, mutta hyödyn näiden hyvästä hoidosta korjaa Helsinki tai maakunta. Motiivi niihin satsaamiseen on ainakin heikompi kuin vahvassa peruskunnassa, jossa hyöty näkyi heti seuraavan vuoden omassa budjetissa.

Ja kun parin vuoden päästä hallitus muuttuu, pystyykö kukaan ennakoimaan, mihin suuntaan tuolloin mennään?

Ritva Sorvali