Kun Kelan rahaa tulee ovista ja ikkunoista

Michael Cooney, Ilmasta rahaa. Ohjaus Mari Kahri. Rooleissa: Timo Happonen, Raijaliisa Laukkanen, Jarmo Pilli, Jaana Kurittu, Timo Kurittu, Maria Perho, Päivi Amberg, Wellu Winne, Ninni Partanen ja Sanna Mäkinen. Ensi-ilta Anjalankosken teatterissa 3.3.2017.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on runsaasti tarjolla Anjalankosken teatterin farssissa Ilmasta rahaa. Tuota rahaa on yksi näytelmän henkilö hakenut vuositolkulla Kelasta oikein töikseen. Nyt kuitenkin hakemuslomakkeisiin tekaistujen henkilöiden ja näiden sairauksien ja vammojen pelkkä muistaminen käy ylivoimaiseksi, joten vyyhtiä pitäisi ruveta purkamaan.

Kun yhden valheen päästää suustaan, se vaatii heti uuden, ja ketju on valmis. Kun yhden oven takana on tietty kuvio meneillään, uudet ongelmat pitää työntää toisen oven taakse ja seuraavat kolmannen oven taakse ja niin edelleen. Se että henkilöitä luullaan muiksi kuin mitä he ovat, se että yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä, kuuluu myös farssin kuvaan. Tätä kaikkea Anjalankoskella nähtiin.

Etenkin esityksen alkupuoli oli melkoista farssin juhlaa. Henkilöt ihan oikeasti joutuivat kiperiin tilanteisiin ja keksivät sillä seisomalla jonkin keinon päästä pälkähästä. Ja taas oltiin jaloillaan, kunnes seuraava vaara vaani nurkan takana. Esityshän on parhaimmillaan silloin kun, henkilöt ihan oikeasti joutuvat kiipeliin eivätkä vain esitä joutuvansa.

Eniten liemessä kiehui Timo Happosen esittämä Erkki, joka oli hakenut satamäärin Kelan tukia. Tukiviidakon selvittelyssä pyörivät mukana erityisesti Jarmo Pilli ja Jaana Kurittu. Esityksen toinen aihe, epäily miesten salaisesta halusta pukeutua naiseksi, aiheutti sekin sekä väärinkäsityksiä että ovien paukuttelua, tätä sotkua selvittelivät ansiokkaasti Raijaliisa Laukkanen ja Päivi Amberg.

Loppupuolella homma alkoi karata käsistä, koko kuvattu asunto ja sen ympärystä kattoa myöten otettiin temmellyskäyttöön. Pesukone karkasi sijoiltaan ja jokin sähkölaite pamahti katolla, jolloin Kelan siellä olleet paperit lensivät pitkin pihaa. Ruumis heräsi henkiin ja alkoi juosta pakoon kuskaajiaan ja niin edelleen.

Mitähän kirjailija on mahtanut tarkoittaa tällä lopun ylimääräisellä hummauksella, koska näissä aiheissa sellaisenaankin oli aivan tarpeeksi huvittavaa ja myös ajatteluttavaa. Anjalankosken farssia katsoo mielikseen ja huomaa tämän tästä myös nauravansa.

Ritva Sorvali