Perhedraamaa muistisairaan äidin synttäreillä

Anja Tiainen, Hiekkahentuset. Ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Esitys Mikä? Teatterissa 19.2.2017.

Mitä tehdä kun äidin muisti pätkii? Kun äiti kyselee yhä uudelleen samoja asioita ja kertoo keskustelleensa ajat sitten kuolleen isän kanssa. Kuka ottaa vastuun äidistä? Tästä puhutaan äidin 70-vuotispäivillä. Aihe lienee mitä ajankohtaisin.

Aija Kajama on kuin luotu äidin rooliin. Äiti haahuilee asunnossaan, aloittaa milloin mitäkin, jättää kesken, etsii asioita, neuvoo nuorempia, että ruokien viimeisiä päivämääriä ei kannata tuijotella ja rupeaa lopulta ihmettelemään, että missä ne ja ne huonekalut ovat. Kuka ne on vienyt.

Äidin kolme tytärtä suoltaa toisilleen omia kiireitään. Nyt juuri ei mitenkään sovi äidin hoitaminen. Eikö Hanna joka on tähänkin asti hoitanut, voisi jatkaa eteenpäin? Mikä nyt on, että tälle ei enää muka sopisi?

Ulla Tiainen, Katja Juurela ja Tia Eronen esittivät keski-ikäisiä tyttäriä sellaisella intensiteetillä, että seinät eivät meinanneet riittää. Milla Marttila ja Anni Ruotsalainen tyttären lapsina vaativat topakasti aikuisilta selityksiä. Vävyt Ari Lahtinen ja Kimmo Puhakka hoitivat bisneksiään tai naisasioitaan enemmän tai vähemmän näyttämön ulkopuolella. Heikki Tantulle jäi tärkeä rooli loppuun.

Musiikki keventää tilanteita. Kultainen nuoruus laulua lauletaan eri kokoonpanoissa, ja toistuva kepeä pianomusiikki kohottaa tunnelmaa monta kertaa. Myös valoilla tehdään tilanteita ja aikakausia. Viehättävä oli myös sisarten pöytäliinanvetokohtaus. Ja totta kai, monet tilanteet ovat myös huvittavia.

Hiekkahentuset on erinomainen näytelmä. Yhtenä päivänä, äidin synttäreillä henkilöistä kuoriutuu yhä uusia piirteitä. Ongelmia ei tunnu puuttuvan keltään, vaikka aluksi esitetäänkin olevaa ja menevää. Äidin muistisairauden lisäksi näyttämöllä puidaan tyttärien elämäntilanteita, miesjuttuja, taloutta, työttömyyttä ja nuorison vaikeutta löytää omaa tietään.

Mutta pelkästään loppuratkaisun kannattaa mennä katsomaan tämä näytelmä. Kun hätä on suurin, apu saattaa löytyä sieltä mistä sitä vähiten odottaa.

Ritva Sorvali