Kirkkaus ylistää kirjoittamista

Riitta Jalonen, Kirkkaus. Tammi 2016.

Suomalainen kirjailija Riitta Jalonen on hienosti samaistunut uusseelantilaisen kirjailijan Janet Framen elämään ja kirjoittamiseen ja luonut sekä näistä asioista että omista kokemuksistaan romaanin Kirkkaus. Kirkkaus kertoo siitä, miten kirjoittamalla voi pelastaa elämänsä ja mahdollisesti jonkun muunkin elämän. Myös lukija voi nimittäin saada lohtua näistä sivuista ja jaksaa paremmin eteenpäin.

Kirjassa käydään moneen kertaan läpi Janet Framen lapsuudenkodin onnettomuudet, kahden sisaren hukkuminen, veljen kaatumatauti ja tietysti Janetin itsensä toistuvat mielisairaalajaksot. Perheen viidestä lapsesta vain yksi oli tavallaan terve, tai ainakaan hänellä ei ollut mitään todettua hoidettavaa sairautta.

Eli Janetin lapsuutta ja nuoruutta varjostivat perheen onnettomuudet, ja hänen omaa elämäänsä varjosti jatkuva pelko siitä, milloin häntä taas tullaan hakemaan mielisairaalaan. Kuvaukset ajan mielisairaalaoloista, jatkuvista sähköshokeista, lobotomian pelosta ja taudin eristävästä ja leimaamasta otteesta täyttävät suuren osan etenkin kirjan alkupuolen sivuista.

Kirjoittaminen ja siihen kannustavat muutamat ihmiset olivat kuitenkin Janetin pelastus. Kirjallisuus ja kirjoittaminen tarjosivat hänelle ikään kuin toisen elämän, jossa hän saattoi päteä ja olla kuten muutkin. Kirkkaus kuvaa erinomaisesti sitä, miten tärkeää etenkin nuoren ihmisen on saada myönteistä palautetta ja kannustusta etsiessään omaa tietään.

Alussa ollaan Uudessa-Seelannissa ja Janetin lapsuudessa, sitten hän muuttaa kotoaan ja varsinainen kirjoittaminen alkaa. Tämän jälkeen on noin 10 vuoden jakso Lontoossa ja paluu Uuteen-Seelantiin. Kirja etenee kuitenkin tavallaan myös ajatuksenvirranomaisesti, esimerkiksi lapsuuden koti on koko ajan mielessä myös Lontoon jaksolla. Eli aika hulmuaa sinne tänne, lapsuus ja nuoruus kulkevat mukana koko ajan.

Kirkkaus on erinomainen romaani myös sikäli, että siinä ollaan aivan maanpinnassa, arjessa ja samalla ihmisen mielessä, siinä miltä hänestä milloinkin tuntuu. Nämä asiat kulkevat rinnakkain. Siitä miltä milloinkin tuntuu, on lähes pakko kirjoittaa, ja kirjoittaminen onkin oikeastaan parasta lääkettä mielen ailahteluihin.

Ritva Sorvali