Suomen valtio hylkäsi SS-poikansa
Keskustelutilaisuus 8.11.2016 Kouvolan kirjastossa Mirja Turusen kirjasta, Koska kotimaa meidät lähetti. Haastattelijana Sakari Viinikainen. Paikalla myös entinen SS-soturi Sakari Haikala.
Mirja Turunen on tutkinut jatkosodan aikana Saksaan sotilaskoulutettaviksi värvättyjen SS-poikien kokemuksia sekä sodan aikana että sen jälkeen. Tärkeimpänä haastateltavana ja tavallaan kirjan päähenkilönä on kouvolalainen Sakari Haikala, joka oli Saksaan lähtiessään 17-vuotias.
Mirja Turusen tutkimuksen mukaan Kouvolan kauppalasta lähti tuolloin Saksaan 29 nuorukaista, joista suuri osa oli juuri 17-vuotiaita. Innokkaimpia värvääjiä Kouvolassa olivat opettaja Viljo J. Penttala ja lyseon liikunnanopettaja Yrjö Kalke. Niinpä melkoinen osa lähtijöistä oli lyseon poikia. Kaiken värväyksen takana oli Suomen valtio.
Suomalaiset sijoitettiin Viking-divisioonaan ja lähetettiin sotimaan Kaukasukselle. Joka viides suomalainen kaatui ja näiden lisäksi monet haavoittuivat. Mirja Turunen kertoikin, että vaikka oli sovittu, että suomalaisille ei anneta natsikoulutusta, haavoittuneiden majoituspaikassa vanhemmat suomalaiset itse ryhtyivät kouluttamaan poikia natseiksi.
Suorastaan järkyttävältä kuulosti tämä koulutus, jossa pojille oli kerrottu, mitä kaikkea he joutuvat tekemään, kun Saksa voittaa sodan. Sakari Haikalakin joutui ristiriitatilanteeseen, kun näki suomalaisella likvitointilistalla jopa omien vanhempiensa nimet. Nämä olivat vapaamuurareita, jotka olivat Hitlerin tappolistalla.
Jatkosodan aikana Suomi toimi yhteistyössä Saksan kanssa ja oli monella tavalla kallellaan Saksaan. Sodan jälkeen suunta muuttui, kun saksalaiset piti sotimalla ajaa pois Suomesta. Ja kun natsien kauheudet yhä laajemmin paljastuivat, haluttiin unohtaa koko saksalaismielisyyden aika. Puhuttiin että Suomi kävi erillissotaa.
Tämän suunnanmuutoksen räikeimmiksi uhreiksi joutuivat Saksaan sotilaskoulutukseen lähetetyt SS-pojat. Tästä ryhmästä tehtiin eräänlainen hylkiöjoukko. He eivät saaneet samoja rintamamiesten oikeuksia ja tunnuksia kuin muilla rintamilla sotineet. He elelivät sodan jälkeen hissuksiin ja auttelivat toisiaan.
Kirjaston keskustelutilaisuudessa puhuttiin paljon muutakin, ja monet asiat kuulin ensi kertaa. En ole vielä lukenut Mirja Turusen kirjaa SS-pojista, mutta etsimättä tulee mieleen nykyaika, kun puhutaan että Suomestakin värvätään nuoria miehiä sotimaan Lähi-itään.
Ritva Sorvali