Pulkkisen maailma avautuu vasta lopussa

Riikka Pulkkinen, Paras mahdollinen maailma. Otava 2016

Riikka Pulkkinen aloittaa romaaninsa jotenkin niin kaukaa päätarinoiden reunoilta, että en meinannut päästä kirjaan sisälle ollenkaan. Aluksi ollaan kauan päähenkilön Aurelian mukana nykyajassa ja toisaalta tämän äidin mukana viime vuosisadalla, äidin nuoruudessa ja Aurelian syntymän ajoissa.

Nämä kaksi ajanjaksoa vuorottelevat kirjassa. Aurelia on mukana teatteriryhmässä, joka punoo jotain eurooppalaista juonta, siinä käsitellään Berliinin muurin murtumista ja Euroopan kansojen tuolloisia liikkeitä. Muun muassa esityksen ohjaajan Joachimin perhe on tuolloin lähtenyt kohtalokkain seurauksin ”lomalle” Unkariin.

Romaanin isot asiat alkavat kuitenkin paljastua vasta loppupuolella. Miksiköhän? Miksi pitää aluksi kahlata lähes kaksi sataa sivua nuorten toilailuja, ja vasta sitten päästään kunnon tarinoihin? Kunnon tarina löytyy nimittäin sekä Aurelian että Joachimin taustalta. Totta kai näihin tarinoihin viittaillaan aikaisemminkin, mutta kun lukija ei tiedä niistä juuri mitään, hän jää ulkopuoliseksi.

Nykyaikajaksossa Aurelian isä makaa sairaalassa odottamassa kuolemaa. Aurelian äiti yrittää epätoivoisesti soittaa tyttärelleen, mutta tämä ei vastaa äitinsä puheluihin. Missään vaiheessa en saanut vastausta siihen, miksi äidille ei voinut vastata. Mistä Aurelia oli suuttunut äidilleen? Nuoret voivat tietysti suuttua mistä vain, mutta Aurelia on kuitenkin jo teatterikorkean käynyt näyttelijä, siis ilmeisesti noin 25-vuotias.

Kirjan loppupuolella isoon rooliin nousee Aurelian mielikuvitusystävä Veronica. En muista että hänestä olisi kirjan alkupuolella kuitenkaan ollut mitään mainintaa, vaikka alussa ja lopussa eletään suunnilleen samaa aikaa. Mielikuvitusystävä lienee kuitenkin kulkenut koko ajan Aurelian elämässä, sen hahmo heijastuu myös kirjan kannesta.

Paras mahdollinen romaani lienee sellainen, johon tartuttuaan on pääsemättömissä. Eli se vetää alusta lähtien puoleensa kuin magneetti. Tällaista vetoa en kokenut Parhaan mahdollisen maailman äärellä, vasta kirjan loppupuolella kuvatut tarinat koskettivat.

Ritva Sorvali