Eurooppalaisuutta etsimässä
Emma Puikkonen, Eurooppalaiset unet. Wsoy 2016.
Eurooppalaiset unet sisältää palasia nyky-Euroopasta eri ihmisten kokemuksina. Kirjan ihmiset liittyvät osin toisiinsa, jonkun tarina voi jatkua toisessa tai kolmannessakin luvussa. Ajallisiksi näkökulmavuosiksi Puikkonen on valinnut Euroopan kohtalon vuosia kuten esimerkiksi Puolan telkkalakon vuonna 1980 ja Berliinin muurin murtumisen monine seurauksineen vuosina 1989-1990.
Myös siirtolaisten/pakolaisten tulo Eurooppaan ja vuosia jatkuneet Balkanin sodat täyttävät sivuja. Näinä kohtalon vuosina ihmiset joutuvat yllättäviin tilanteisiin ja näkevät jopa unenomaisia ja pelottaviakin näkyjä. Eurooppa kuohuu, sen rakenteet joutuvat koetukselle. Erilaiset elämäntavat, uskonnot ja muut katsomukset törmäävät toisiinsa. Lukijana huomaa pohtivansa, mitä hyvää tai huonoa tästä keikesta seuraa? Millainen on tulevaisuuden Eurooppa?
Ehkä kaikkein järkyttävin luku on kirjan viimeinen luku, joka on sijoitettu tulevaisuuteen, vuoteen 2027. Siinä luvussa Ruotsissa kasvanut afrikkalaissyntyinen Immi opiskelee käsikirjoittajaksi ja taistelee itselleen tien Lontoon Cityyn koko maailman käsikirjoittajaksi. Sieltä korkeista tornitaloista hän katselee Lontoota ja kirjoittaa tekstiä, joka luo maailmaa. Hänen tekstinsä toimii uutisten ja mainosten materiaalina kaikkialla maailmassa.
Immi nimittäin toimii yrityksessä, jonka tehtävä on muuttaa uutiset positiivisiksi. Vaikka kuinka hurja asia olisi tapahtumassa, aina siitä löytyy jokin myönteinen juonne. Näitä myönteisiä juonteita Immi haalii esiin, nostaa keskiöön ja lähettää kaiken maailman tietotoimistoille. Ilmeisesti hänen työnsä on trollausta parhaimmillaan ja pahimmillaan. Hänelle maksetaan hyvin.
Puikkonen käsittelee ihmisen moraalia: Mitä me suostumme tekemään, mihin me käytämme kaikkein kalliimman pääomamme, sen ajan mikä meille on annettu? Mikä on menestystä ja mikä on luuseriutta?
Se mitä teemme tai olemme tehneet muovaa meitä ja seuraa meidän mukanamme koko elämämme ajan. Kirjailija tuntuu sanovan, että kannattaa miettiä, mitä tekee. Joskus voi olla parempi olla tekemättä mitään.
Tuntuu siltä että kuluneena keväänä Emma Puikkosen kirja on tullut entistä ajankohtaisemmaksi. Erilaiset terrori-iskut ja populistiaatteiden nousu ovat lisänneet pelkoa. Eurooppa on ollut länsimaisen kulttuurin kehto, mutta onko se sitä enää? Hitler natsipuolueineen mustasi Euroopan maineen 1930-1940-luvuilla, ja tästä ajasta saksalaiset ovat tehneet parannusta nyt jo lähes 70 vuotta. Ei kai ole uuden diktaattorin aika? Ei kai? Emma Puikkosen Eurooppalaiset unet kuvaa vaikuttavasti nykyihmisen hieman pelottavaakin tilannetta.
Ritva Sorvali