Perustulo loisi turvaa rikkinäiseen työelämään
Laura Haapala, Joustava työ, epävarma elämä. Like 2016.
Laura Haapalan työelämää ruotiva kirja on jaettu kolmeen osaan: Tausta, Todellisuus ja Tulevaisuus. Todellisuutta kuvaavassa osassa Haapala on referoinut haastattelujaan, joita hän on tehnyt erilaisissa väliaikaisissa, määräaikaisissa ja/tai osa-aikaisissa työsuhteissa eli sirpaletöissä työskennelleille ihmisille. Haapala kutsuu haastattelemiaan ihmisiä prekaareiksi.
Näiden sirpaletöiden tekijöiden pitää koko ajan hakea töitä, kaikesta muusta aktiivisuudesta heitä rangaistaan. Jos työtön opiskelee tai tekee vapaaehtoistyötä, TE-toimisto katsoo, että hän ei ole työvoiman palveluksessa. Työtön voi menettää työmarkkinatukensa. Pitää vain hakea töitä ja tukia ja olla osallistumatta mihinkään muuhun.
Jatkuva töiden ja tukien hakeminen nöyryyttää, koska jatkuvasti pitää avautua yhä uudelle viranomaiselle. Myös TE-toimiston tarjoamat pakkokuntoutukset ärsyttävät ja turhauttavat. Haastateltujen mielestä tätä nöyryyttävää ja pakottavaa byrokraattista virkamiesvaltaa purkaisi perustulo. Se vähentäisi byrokratiaa ja vapauttaisi ihmiset elämään. Suomessa tehdään paljon alipalkattua työtä tai vapaaehtoistyötä, johon perustulo toisi edes pientä tunnustusta. Myös opiskelu menisi perustulon piikkiin.
Bruttokansantuotteeseen lasketaan vain palkkatyö, jota dominoivat miehet. Kaikki pääosin naisten tekemä palkaton työ jää sen ulkopuolelle. Palkatonta työtä ovat muun muassa omaisten kotihoito, ruohonjuuritason kulttuuritoiminta sekä vapaaehtoistyö vanhusten, lasten, vammaisten, asunnottomien ja muiden syrjäytyneiden parissa. Tämä kaikki käsittää noin 41 prosenttia kaikesta työstä eikä se näy missään.
Perustulo olisi pieni korvaus kaikesta tästä nykyään näkymättömästä työstä, joka sisältää valtavasti yhteiskuntaa uusintavaa ja hyödyntävää työtä, yksilöiden oma-aloitteellisuutta, omien kykyjen kehittämistä ja yhteisöön osallistumista. Palkkatyö ei ole ainoa tapa integroitua yhteiskuntaan. Lisäksi palkkatyö vähenee koko ajan.
Haapalan kirjan mukaan etenkin vakituiset työsuhteet vähenevät koko ajan. Vuosina 2001-2012 suuryritykset palkkasivat vain 7164 henkilöä, kun taas vastaavana aikana pienet ja keskisuuret yritykset palkkasivat sentään vielä yli 100 000 uutta työntekijää. Vuoden 2015 lopussa Suomessa oli 380 000 työtöntä, ja avoimia työpaikkoja oli tuolloin 28.000 kappaletta. Työttömät eivät suinkaan ole huvikseen työttöminä, työpaikkoja ei ole tarpeeksi.
Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan Suomessa oli vuoden 2015 lopulla 2,1 miljoonaa palkansaajaa, joista vakituisessa kokopäiväisessä työsuhteessa oli 74 prosenttia. Eli noin neljäsosa työsuhteista oli jollain lailla määräaikaisia, osa-aikaisia tai muulla tavoin epävarmuutta luovia.
Haapala nostaa esiin sen, että erityisesti nuorten työelämä koostuukin määräaikaisista ja osa-aikaisista työsuhteista, vuokratyöstä, itsensä työllistämisestä ja yrittäjyydestä. Kun näistä työsuhteista putoaa sosiaaliturvan varaan, putoaa tavallaan tyhjän päälle. Näitä työsuhdemuotoja ei tunnisteta valtion laitoksissa vaan ihmiset joutuvat yhä uudelleen selittämään tilannettaan eri virkailijoille. Usein he putoavatkin tukien ulkopuolelle. Erityisesti sirpaletöitä tekeville nuorille perustulo olisi edes jonkinlainen turva.
Tietysti voi kysyä, mistä rahaa perustuloon ja uusiin työpaikkoihin? Haapala nostaa tulilinjalle muun muassa valtion maksamat yritystuet, jotka eivät tuota juuri mitään. Ainakin suurille yrityksille niitä ei kannata maksaa, sillä nämä eivät nykyään erää juuri työllistä. Pienet ja keskisuuret yritykset sentään työllistävät ja maksavat usein veronsakin Suomeen.
Mitä tulee työpaikkojen luomiseen, ainakin valtion kannattaa investoida aineettomaan pääomaan, tuotekehitykseen, teknologiaan, koulutukseen ja sivistykseen.. Muissa maissa näihin investoidaan enemmän kuin Suomessa. Myös kestävä kehitys ja hyvinvointipalvelut on otettava laajemmin investointien kohteeksi.
Tulevaisuuden työelämän tärkeimpiä taitoja ovat kyky ratkaista monimutkaisia ongelmia, kriittinen ajattelu, luovuus, tunneäly ja kommunikatiiviset kyvyt. Näitä ominaisuuksiaan nykytyönhakijat joutuvat tällä hetkellä käyttämään suunnitellessaan, miten yritän myydä itseni mihinkin työpaikkaan.
Laura Haapala käsittelee kirjassaan myös tulevaisuuden taloutta. Hän ennustaa että edessä on jakamistalouden esiinmarssi. Tämä tarkoittaa eräänlaista paluuta vaihtamistalouteen, jossa välikädet eli markkinat jäävät pienempään rooliin. Netti mahdollistaa sen, että ihmiset voivat ottaa suoraan yhteyttä toisiinsa ja vaihtaa palveluja ja tavaroita keskenään. Tästä on jo paljon esimerkkejä.
Markkinoiden rooli pienenee. Ja koska myös palkkatyö näyttää vähentyvän, se ei voi enää olla ihmisen ainoa osa ja rooli yhteiskunnassa. Niinpä tavaroiden ja palvelujen keskinäinen jakaminen, vapaaehtoistyö ja muu yhteiskuntaan osallistuminen lisääntyvät. Kaikille pitäisi kuulua jokin korvaus tästä tällä hetkellä palkattomasta työstä. Tuon korvauksen nimi voisi olla vaikka perustulo.
Pidin Laura Haapalan pohdiskelevasta ja runsaasti faktoja sisältävästä yhteiskunnan analyysistä.
Ritva Sorvali