Halutaanko firmoihin itsensä kehujia vai työntekijöitä?

Tanja Vasama tarttui kolumnissaan ”Luovuudesta tuli tusinatavaraa” (HS 14.2.2016, D5) työnhaun vitsaukseen, itsensä kehumista korostavaan kulttuuriin. Ensin firma kehuu itse itsensä maasta taivaaseen, kuinka ovat arvot ja asenteet kohdallaan ja niin poispäin. Sitten ilmeisesti oletetaan, että työnhakija aloittaa vastaavanlaisen kehumislitanian.

Kun firma hakee toimitusjohtajaa tai muuta avainhenkilöä, moninkertaiset haastattelut ja kymmensivuiset vastauslomakkeet ovat varmaan paikallaan. Mutta kun ilmeisesti samat haastattelut pitää sietää ja lomakkeet täyttää, vaikka hakisi parin kuukauden kesätyötä, tulee mieleen, että eikö rekrytoijilla todellakaan ole muuta tekemistä. Ilmeisesti rekrytoinnin ammattilaiset ylimitoittavat työnhakutilanteet vain itseään korostaakseen.

Mihin muuten tarvitaan rekrytoinnin ammattilaisia? Eikö firmoja itseään enää kiinnosta keitä heille hakee? Luulisi että työnantaja haluasi itse nähdä työnhakijat ja valita sopivimmat eikä niin, että rekrytointifirma on makeloinut ylimitoitetuilla haastatteluilla ja ylipitkillä itseään kehumaan yllyttävillä lomakkeilla sopivimmat tarjokkaat/tarjokkaan. Luulisi että firma haluaa työntekijöitä eikä itsensä kehujia.

Ritva Sorvali

Kouvola