Sota-ajan kommunistien kovaa politiikkaa

Heidi Köngäs, Hertta. Otava 2015.

Heidi Köngäksen Hertta käsittelee Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon rakkaustarinaa ja siihen liittyneitä poliittisia kytköksiä 1930-1940-luvuilla. Hertta Kuusinen oli viettänyt osan nuoruuttaan Moskovassa isänsä Otto-Wille Kuusisen järjestämänä, saanut siellä pojankin ja lähetettiin 1930-luvulla Suomeen järjestämään kommunistien toimintaa täällä. Hertta kuitenkin vangittiin heti yli neljäksi vuodeksi, myös jatkosodan aikana hän vietti vuosia vankilassa.

Vapauduttuaan ensimmäisestä vankilatuomiostaan vuonna 1939 Hertta tapaa Yrjö Leinon. He aloittavat heti suhteen, vaikka Yrjö Leino on naimisissa. Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon suhde jatkuu noin 10 vuotta, se kestää talvisodan ajan yhteisen pakoilun ja lähes nälkäkuoleman ja jatkosodan uudet vankilavuodet. Vuonna 1945 pariskunta vihitään, tuolloin Leino on ministeri ja Hertta kansanedustaja.

Kirja kertoo siitä, kuinka kommunisti joutuu alistamaan kaiken politiikalle. Hertta joutuu jättämään poikansa Moskovaan, ja vaikka sukulaisia katoaa, ei asioille voi mitään. Ja kun epäilysten kierre ministeri Leinon ympärillä alkaa kiristyä, joutuu Hertta lukemaan tälle tuomion puolueen tilaisuudessa.

Erittäin hyvin Heidi Köngäs tuo esiin sen, miten ministerien valinnassa ei päde se, että paras henkilö valittaisiin. Ei suinkaan. Valitaan se josta on vähiten harmia, jota voidaan ohjailla, joka pysyy näpeissä, jota voidaan kiristää. Niinpä valittiin Yrjö Leino eikä esimerkiksi ärhäkämpää ja pätevämpää Hertta Kuusista. Hertta tasoitti miehensä ministerintietä antamalla tälle valmiit paperit käteen.

Mitä muuta Yrjö Leino 1940-luvun lopun sisäministerinä oikein teki, kuin joi viinaa? Tiesikö Hertta miehensä moninaamaisuudesta? Aika outoa jos ei tiennyt. Tämän kirjan mukaan ei tiennyt. Yrjö Leino oli seinää vasten painettu milloin kenenkin pillin mukaan tanssija, joka vaihtoi sekä naisia että politiikkaa vekselien lankeamisaikojen mukaan. Yrjö Leino myi itsensä moneen kertaan ja pysyi tällä tavalla jotenkuten pinnalla.

Mutta eipä lopulta pysynyt pinnalla hänkään, hermot pettivät. Niitä saattoi aluksi rauhoittaa viinalla, jota ministereille tuolloin auliisti tarjoiltiin. Miksi tarjoiltiin? Ehkä jonkun muunkin hermot olivat kireällä sotien jälkeisessä sotasyyllisyys- ja asekätkentäaikojen tiimellyksessä.

Hertta Kuusinen on tämän kirjan sankaritar. Hän myy itsensä politiikalle, mutta hän haluaa osansa myös rakkaudesta. Hän kuuluu Suomen naisasianaisten kaartiin, siihen kaartiin, jonka mielestä nainenkin saa haluta, nainenkin saa tehdä aloitteen.

Ritva Sorvali