Kun ihminen joutuu isojen valintojen eteen

Antti Tuomainen, Kaivos. Like 2015.

Antti Tuomaisen Kaivos-romaanin taustalla on ilman muuta Talvivaaran kaivoksesta saadut karvaat kokemukset. Romaanissa kaivoksen nimi on Suomalahti ja sen johtaja on Matti Mali.

Toimittaja Janne Vuori saa vinkin ryhtyä tutkimaan Suomalahden asioita. Tutkinta paisuu niin valtavaksi, että Jannen pieni perhe rakoilee isän työkiireiden takia. Tilannetta ei suinkaan helpota se, että samaan aikaan Helsinkiin saapuu myös Jannen oma isä Emil, joka on jättänyt perheensä 30 vuotta sitten.

Suomalahden kaivoksen kohdalla kyseessä ovat niin isot rahat/asiat, että niiden tutkinnan estämisessä ei kaihdeta edes murhia. Janne saa kotiinsa uhkauksia, hän kokee että häntä seuraillaan, hän pelkää perheensä puolesta. Mutta toisaalta tarve vaikuttaa asioihin pakottaa hänet pysymään tutkinnassa mukana. Niinpä hän lähtee henkensä uhalla mukaan ottamaan vesinäytteitä kaivoksen altaista.

Kirjan nimi Kaivos kuvannee myös kaivautumista ihmisten psyykeen. Romaanin lopulla kerrotaan nimittäin Jannen vanhempien tilanteesta noin 30 vuotta sitten, siitä mikä pakotti Emilin tuolloin jättämään perheensä, mikä ajoi hänet maailmalle. Samalla kaivaudutaan myös Suomalahden kaivoksen asioihin, siihen miksi ympäristöasioita ei oltu hoidettu; tahallaanko vai vahingossa unohdettiin se itsestäänselvyys, että Suomessa sataa vettä sekä lunta.

Kirjan lopulla Suomalahden johtaja Matti Mali kertoo toimittaja Jannelle yhtiön tuhon tiestä. Tuohon tie saattaa olla edessä millä tahansa yhtiöllä, jos kaikki ovat samaa mieltä, jos kukaan ei kyseenalaista, kun konsultteja aletaan kärrätä sisään, kun pitää toimia nopeasti, kun pitää luottaa, vaikka ei tunne ihmisiä.

Antti Tuomainen kuvaa Suomalahden kaivosta toimittajan näkökulmasta. Tämä toimittaja Janne on oman työnsäkin suhteen tavallaan tuhon tiellä, työ on niin vaativaa, että perhe meinaa hajota, vaimo ei kestä jatkuvaa vastuuta. Mutta työ on samalla juuri sellaista, mitä Janne haluaa tehdä. Tärkeää. Perheelle sopisi paremmin hömppäjuttujen teko, ne eivät veisi yöunia ja yötunteja.

Kaivos siis porautuu moneen tärkeään asiaan; ihmisen vastuuseen sekä työstään, perheestään, ympäristöstään, yhteiskunnastaan. Joskus nämä vastuut ajautuvat ristiriitaan keskenään. Tuolloin jokainen joutuu valitsemaan, mikä sillä hetkellä on kaikkein tärkeintä. Nämä valinnat lienevät entistä ajankohtaisempia.

Ritva Sorvali