Kymenlaakson kansalaissodan kertauskurssi

Aleksei ja Maija, käsikirjoitus, ohjaus, lavastus ja äänet Juha Salminen. Valosuunnittelu Jyrki Kleimola, puvut Merja Suvela. Nimirooleissa Jyri Turunen ja Balbina Käki. Esitys Kuusankosken teatterissa 21.11.2015.

Kuusankosken teatterin Aleksei ja Maija tuntuu hyvinkin ajankohtaiselta näin sotien, terrorismin ja pelon aikoina. Lähes 100 vuotta sitten täällä Kymenlaaksossakin sai pelätä henkensä puolesta, ja etenkin kiivaimpina aikoina monet piileksivät metsissä tai kellareissa.

Esitys kertoo että kun vallankumous oli onnistunut Venäjällä, Suomessa ajateltiin, että bolsevikkien vanavedessä ja avustuksella vallankumous onnistuu myös Suomessa. Niinpä tavallisia työmiehiä alettiin koota kaarteihin, heille annettiin pyssyt käteen, punaiset nauhat käsivarsiin ja käsky lähteä taisteluun.

Mäntyharjulta lähdetään, sitten soditaan Voisalmella, Hillosensalmella ja vähitellen tullaan kohti etelää. Viimeinen punaisten juna lähtee Harjusta Kotkan suuntaan toukokuun alkupäivinä 1918. Siinä lähtevät pakomatkalle myös esityksen päähenkilöt Aleksei ja Maija. Sekä Jyri Turunen että Balbina Käki kannattelivat hyvin roolejaan sekä sodassa että rakkaudessa.

Näyttämöllä kulkee lähes 30 henkilöä. Monilla heistä on monta roolia, joten rooleja lienee vähintään 50. Teatterin näyttämölle oli rakennuttu helposti liikuteltavia lautaseinärakennelmia. Näiden takana tai edessä elettiin perhe-elämää, sodittiin, hoidettiin haavoittuneita tai piileskeltiin. Lavastus toimi hyvin. Puvut puolestaan kertoivat omalla tavallaan ajasta noin sata vuotta sitten.

Esitys etenee kertojien luotsaamana. Kun kertoja kulloinkin selkeästi ilmoittaa missä ollaan ja miksi, tuolloin ei olisi enää tarvittu näin paljon keskustelua samasta asiasta. Pöytäkeskustelut pysäyttivät toiminnan. Väliajan jälkeen toiminta alkoi nousta päärooliin, kun mentiin taistelusta toiseen. Mutta kun esityksen lopulla olisi pitänyt juosta pikamarssia junaan, pysähdyttiin taas turhan pitkiin monisanaisiin jäähyväisiin.

Esitys olisi ollut kaiken kaikkiaan vaikuttavampi hieman lyhennettynä. Voi miettiä, oliko ensimmäinen kohtaus ollenkaan tarpeen ja olisiko keskusteluja kautta linjan voinut lyhentää.

Kun reilun kahden vuoden päästä juhlitaan kansalaissodan satavuotisjuhlaa, ehkä tästä esityksestä nähdään tuolloin uudistettu versio.

Ritva Sorvali