Kaikilla on naamio ja salaisuuksia

Johanna Holmström, Sulje silmäs pienoinen. Otava 2015.

Johanna Holmströmin Sulje silmäs pienoinen on kova kirja. Kirjan kuvaamassa maailmassa kukaan voi luottaa juuri keneenkään. Kaikilla on eräänlainen naamio kasvoillaan ja valtava määrä salaisuuksia piilotettavana. Juuri kirjan kovuuden takia minun oli vaikea päästä siihen sisälle.

Tapahtumat sijoittuvat Itä-Helsinkiin, vauraalle omakotialueelle. Päähenkilöt asuvat oikeastaan eräänlaisissa linnoissa, joista aukeaa toinen toistaan uljaampia merinäköaloja. Päärooleissa ovat kotiäidit, jotka paimentavat lapsiaan ja suunnittelevat juhlia ja sisustuksia.

Kun kirjan päähenkilö Robin palaa nyt aikuisena kotitaloonsa vanhan äitinsä luokse, hän tutustuu näihin äidin vauraisiin naapureihin. Jotain omituista näissä on, ja Robin saa uhkauskirjeitä ja muita outoja viestejä. Ihmisiä on kuollut ja kuolee, kotiäidit ovat milloin kenenkin bestiksiä ja välillä ottavat etäisyyttä toisiinsa.

Lapsetkin näyttävät puuhaavan jotain omituista. He leikkivät öisin suolla outoja leikkiään, kiipeilevät autioihin taloihin, myyjät outoja pipareita. Lapset hiippailevat pimeässä ja pelottelevat muun muassa Robinia.

Sulje silmäs pienoinen käsittelee lasten ongelmia monella tavalla. Robin on lastenpsykiatri, äidin naapuruston lapset herättävät kysymyksiä, takaumajaksoissa mennään Robinin ja tämän veljen Lukaksen lapsuuteen ja kaiken taustalla pyörii bisnes, joka järjestelee elinsiirtoja sairaille lapsille.

Yksi ongelma tässä kirjassa on se, että siitä ei löydy henkilöä, johon voisi samaistua, jonka kohtalosta ihan oikeasti kiinnostuisi. Päähenkilö Robin voisi olla tällainen henkilö, mutta hänkin jää jotenkin vieraaksi, hänestä ei kerrota tarpeeksi. Juonenkäänteitä on oikeastaan liiankin kanssa.

Ritva Sorvali