Aatelisneito Mathilda kiersi vankien luona

Mathilda. Käsikirjoitus ja ohjaus Mari Kahri. Nimiroolissa Jaana Kurittu. Esitys Anjalankosken teatterissa 30.11.2015.

Anjalankosken teatterin esitys vankien ystävästä Mathilda Wredestä (1864-1928)  käy läpi Mathildan koko elämän vauvasta aina kuolemaan asti. Koko ensimmäinen puoliaika meneekin lapsuuden ja nuoruuden kuvaukseen, Wreden perheen matkustamiseen Vaasan ja Anjalan välillä, Wreden sisarusten väleihin ja koulun käyntiin.

Väliajan jälkeen päästään vankiasiaan. Mathilda rupeaa käymään vankiloissa, ottamaan osaa aiheesta järjestettäviin kansainvälisiin seminaareihin, järjestämään veljensä kanssa kotitilallaan vangeille työtä ja asuntoja. Saatuaan hengellisen herätyksen ja vapaalipun rautateille Mathilda innostuu yhä enemmän vankiasiasta. Hän kiinnostuu myös vankeinhoidon yhteiskunnallisista kysymyksistä kuten siitä, onko vangeilla mitään käytännön mahdollisuuksia saada elämäänsä järjestykseen vaikka pääsisivät vankilasta.

Anjalankosken näyttämälle oli rakennettu selkeä eteenpäin avartuva tila, jonka molemmilla sivuilla oli nousevia istuintasoja. Näitä käytettiin moneen tarkoitukseen. Pitkä pöytä nostettiin muutaman kerran keskelle näyttämöä, jolloin oltiinkin heti ruokailuhuoneessa tai salissa, miten milloinkin. Tavaroiden siirtely oli minimissään, miljöötä luotiin enemmän henkilöiden puvuilla, joissa on ollut melkoinen tekeminen.

Esityksen alkupuolelle olisin toivonut enemmän joukkokohtauksia ja/tai musiikkia, vaikkapa kirkkomusiikkia, jos kaikki muu musiikki koettiin tuolloin synniksi. Ilmeisesti epämääräistä mutinaa suoltava huojuva joukkokohtaus kuvasi herätyskokousta. Esityksen lopulla näyttämökuva oli vaihtelevampi, joukkokohtauksia oli enemmän, laulettiin, soitettiin ja tömistettiin käräjätuvassa. Liikuttavin kohtaus oli Mathildan ja Matti Haapojan kohtaaminen vankilassa.

Kertoja kulkee mukana esityksen rakenteessa. Myös eri-ikäiset Mathildat menevät siellä limittäin ja lomittain, eli ajassa hyppelehditään eteen ja taakse. Ilmeisesti aatelistyttö Mathilda sai kipinän vankiasiaan päästessään isänsä mukana käymään Vaasan vankilassa. Mathildalla oli vahva sosiaalinen omatunto, ja hän uskalsi nähdä ihmisten olosuhteet.

Mathilda on hyvin vakavahenkinen näytelmä. Huumori pilkahtaa läpi muutamissa kohdissa, kuten esimerkiksi alun Anjalaan tulokohtauksessa, jossa kylän naishenkilö runsassanaisesti ja muutenkin näyttävästi kuvaa kotkien lentoa. Tämäntyyppistä kansan mukaanottoa olisi esityksessä voinut olla enemmänkin.

Kuvaus Mathildasta on hieno paikallinen aihe, ja Anjalankosken teatteri esittää näytelmän kaikella sillä kunnioituksella, minkä Mathilden elämäntyö ansaitsee. Kun kesällä nähtiin Anjalan kartanon puistossa Kustaan sota, on pakko myöntää, että Anjalan seutu on hyvin kunnostautunut paikallisuuden esille tuomisessa. Toivottavasti paikallisia aiheita löytyy yhä lisää myös muilta kaupungin alueilta.

Ritva Sorvali