Millaista teatteria?

Kouvolan Sanomien kulttuurisivulla pohdiskeltiin sunnuntaina 14.6. millaista teatteria teatterin pitäisi tarjota, jotta se saisi katsojia. Jutun aiheena oli Kouvolan Teatterin pudonneet katsojaluvut.

Jos rupeaa liikaa pohtimaan, mitä sille ja tälle kansanjoukolle pitäisi tarjota, menee ehkä metsään. Me ihmiset olemme kuitenkin suhteellisen samanlaisia. Teatterissa haluamme kokemuksia, elämyksiä, haluamme itkeä ja nauraa, tulla kosketetuksi, pysäytetyksi, haluamme että joku ravistelee meitä, saa ajatuksemme liikkeelle.

Teatterilaisten pitää ensisijaisesti tarjota sellaista teatteria, jota he itse arvostavat, teatteria jonka takana he seisovat, jonka puolesta he menevät vaikka tuleen. Tämä on sama asia kuin missä tahansa työssä, pitää tehdä työnsä niin hyvin kuin ikinä osaa, tarjota asiakkailleen niin hyvää palvelua kuin mihin pystyy.

Teatterilaiset ovat teatterin tekemisen ammattilaisia, he tarjoavat havainnollisesti tarinan peruselementit, mutta esitys tapahtuu vasta katsojien päässä. Jos teatterilaiset intoutuvat opettamaan tai alleviivaamaan jotain, ei hyvä. Katsojat haluavat itse oivaltaa, tulkita, yhdistellä, tehdä omat johtopäätöksensä.

Kun tulossa on esimerkiksi itsenäisyyden juhlavuosi ja kansalaissodan juhlavuosi, toivottavasti teatteri löytää vahvoja draamoja näiden vuosien katsojamagneeteiksi. Mitäpä jos teatteri tuolloin aktivoisi meidät miettimään, mitä itsenäisyys meille todella merkitsee ja miten esivanhempiemme kohtalot edelleen elävät sukujemme nykypäivässä.

Teatteri on hyvää teatteria, jos katsoja miettii näkemäänsä vielä päiväkausia ja haluaa mennä jopa uudelleen kokemaan näkemänsä tarinan lumoa.

Ritva Sorvali

Kouvola