Sotavuosien vaietut tarinat

Venla Hiidensalo, Karhunpesä. Otava 2014.

Venla Hiidensalo kuvaa Karhunpesässä nuorehkoa naista Matalenaa, joka intoutuu mummon kehotuksesta etsimään tämän isää Voittoa. Voitto katosi vuoden 1918 melskeissä ja ajautui ilmeisesti Venäjälle.

Matalena on lähtenyt nuorena Suomesta ja matkustellut pitkin maailmaa, mutta kun mummo nyt on kuolemaisillaan, hän palaa hyvästelemään tämän. Mummo pyytää: Etsi Voitto! Niinpä Matalena ryhtyy muistelemaan, haastattelemaan elossa olevia sukulaisia, etsimään kirjallista jäämistöä ja etsimään vuoden 1918 tutkijoita. Hän löytää netin kautta Ilmarin, joka on tutkinut Venäjälle vuonna 1918 paenneita suomalaisia.

Venla Hiidensalon kirjassa eletään pääosin nykyajassa, mutta myös eri vuosikymmenillä etenkin 1900-luvun alkupuolella. Kirjailija eläytyy tuolloin eläneisiin ihmisiin. Hän eläytyy muun muassa Voiton pakomatkaan ja tämän elämään Venäjän puolelle rakennetulla suomalaispakolaisten leirillä. Samoin hän elää mummonsa nuoruudessa. Kirjaa on helppo lukea, sillä kukin eläytymisjakso on nimetty sekä henkilön että ajan ja paikan mukaan.

Karhunpesä on sukutarina. Se on ikään kuin elämäkerta, mutta samalla myös romaani. Keskiössä ovat sodat, kansalaissota ja viime sodat. Näistä tässä suvussa on vaiettu, mutta Karhunpesässä suvun tarinat pääsevät esille. Mielenkiintoista on että kun Matalena haastattelee suvun naisia, nämä muistavat asiat eri tavalla. Toisilla on suorastaan tarve rakentaa historiastaan kiiltokuvamaisia tarinoita, toiset uskaltavat paremmin kohdata menneisyytensä sellaisena kuin se on ollut.

Karhunpesä voi olla antoisa kirja esimerkiksi omaa elämäntarinaansa kirjoittaville.

Ritva Sorvali