Lasten ja äitien sirpaleinen maailma

Heidi Jaatinen, Kaksi viatonta päivää. Gummerus 2014. Finlandiaehdokas.

Kaksi viatonta päivää kuvaa äidin ja tyttären suhdetta useammassa sukupolvessa. Äidin puute piinaa tytärtä, äidin poissaolo tai äidin epäluotettavuus. Kirjan keskiössä on Sistinja-äidin ja tämän tyttären eli Hertan suhde. Hertta viettää ilmeisesti vuosikausia Huostolassa, sijaiskodissa, sillä Sistinja ei kykene järjestämään tyttärelleen turvallista kotia.

Alkupuolella romaani kuvaa viitteellisesti ajasta toiseen hypähdellen sekä Sistinjan suhdetta Senja-tätiinsä että arvoitukselliseen biologiseen äitiinsä Armiin. Kun Sistinja saa oman tyttären Hertan, joutuu Hertta samalla tavalla ikävöimään äitiään ja muitakin sukulaisiaan. Myös isät ovat samalla tavalla hakusessa.

Heidi Jaatinen käsittelee tärkeää aihetta, lasten kaipuuta kotiin vanhempien luokse. Lukemiskokemustani häiritsi kuitenkin jonkin verran se, että jouduin vähän väliä selailemaan kirjaa taaksepäin, että missä nyt mennään kenen isästä tai äidistä nyt on kyse, mitä nämä kaikki ihmiset oikein ovatkaan.

Erityisesti silloin kun Hertta joutuu Huostolaan, hänen ympärilleen tulvahtaa ainakin 10 uutta ihmistä. Nämä kaikki puhuvat ja puhuvat, enkä lukijana moneen kymmeneen sivuun tajunnut keitä nämä ovat ja missä nyt mennään. Onko kirjailija ehkä halunnut saattaa lukijan saman hämmennyksen valtaan, mitä Herttakin on kokenut tuohon kotiin joutuessaan.

Jos kirjan olisi pystynyt lukemaan yhtä kyytiä, ehkä putoamisia tarinan kelkasta ei olisi tullut. Mutta kun lähes 500-sivuisen kirjan joutuu lukemaan useammassa jaksossa, on pakko tunnustaa, että välillä olin ymmällä. Asiaa olisi varmaan selventänyt ainakin isompien lukujen alkuun laitettu vinkki ajasta, paikasta tai henkilöstä. Puolen välin jälkeen kirja alkoi vetää eri tavalla, keskeiset henkilöt alkoivat erottua.

Mietin sitäkin, että jos ja kun henkilöillä ilmeisesti on jonkinlainen todellisuustausta, estääkö tietosuoja selkeämmän kirjoittamisen? Suojellaanko henkilöitä niin paljon, että he jäävät melko utuisiksi ja ikään kuin hahmottomiksi. Heidän hätänsä on näkyvillä, mutta heidän todellisuutensa on pieninä palasina pitkin kirjan sivuja.

Ritva Sorvali