Leila ottaa elämän omiin käsiinsä

Willy Russel, Shirley Valentine, Kouvolassa Leila Lempinen. Suomennos Aino Piirola. Ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Leila, Johanna Nenonen. Tekniikka Anssi Ahtonen. Esitys Voimateatterissa Valtarissa 7.2.2015. Kesto 1h 15 min ilman väliaikaa.

Leila Lempinen on 42-vuotias nainen ja puhuu esityksessä elämäntilanteestaan. Nainen hoitaa huushollin, odottaa miestä syömään, lapset soittelevat silloin tällöin. Nainen käy kaupassa, hänellä on pari ystävätärtä, naapuri seuraa hänen elämäänsä. Tällaistako elämä siis olisi hautaan asti?

Näitä nainen pohtii ja samalla hänen mielessään alkaa yhä enemmän itää Kreikan-matka, jolle ystävätär on hänet ilmoittanut. Nainen heiluu lähdön ja kieltäytymisen välillä, vähän sen mukaan kuka hänelle on viimeksi mitäkin sanonut. Poika yllyttää, tytär nauraa; mitä ihmettä hän tekisi?

Johanna Nenonen pääsi esityksen myötä yhä syvemmälle tämän naisen tilanteeseen. Ehkä ilmaisuun olisi jo alusta alkaen voinut punoa jonkinlaisen vihjeen siitä mahdollisuudesta, mikä naisella oli jo tiedossa: Kreikka. Hänellä oli alusta alkaen kaikki kortit käsissään.

Esitys puhuu vahvasti sen puolesta, että älkää hyvät ihmiset haudatko itseänne elävältä! Naisen yksinpuhelu kertoo ihmisistä, jotka elävät vain puoliksi, ikään kuin pihisten. Jopa Kreikassa keskitytään vain arvostelemaan ruokia ja sikäläisten elämäntyyliä. Miksi ihmeessä?

Leila Lempinen puhuu nuoruuden elämänhalun ja unelmien takaisin valloittamisesta. Kyse on vain asenteesta. Voimme aloittaa katselemalla toisiamme ja vaikka hieman kehumalla toisiamme. Enemmin tai myöhemmin saamme myös vastakaikua. Myönteisyyden lumipallo alkaa pyöriä.

Ennen kaikkea voimme ottaa tilan haltuumme. Emme pyytelekään enää anteeksi olemassaoloamme vaan kuljemme pitkin maailmaa pää pystyssä ja silmät auki. Yllätymme siitä mitä näemme ja koemme. Kaikki eivät olekaan meitä vastaan – moni saattaa olla meidän puolellamme.

Leila muuttuu Kreikassa melko pian eri Leilaksi. Hänellä on ensinnäkin viehättävä ranta-asu. Hän muuttuu sen takia, että joku huomaa hänet, katselee häntä, noteeraa hänet naiseksi. Hän muuttuu ehkä myös sen takia, että hän huomaa pärjäävänsä yksin. Hän ei ole riippuvainen kenestäkään.

Ritva Sorvali