Metsä isän ja tyttären pelastajana

Anni Kytömäki, Kultarinta. Gummerus 2014. Finlandiaehdokas 2014.

Anni Kytömäki kuvaa Kultarinnassaan sekä luontoa että isän ja tyttären suhdetta. Yli 600-sivuisesta kirjasta lähes 400 sivua on kuvattu isän näkökulmasta ja loppuosa tyttären kannalta. Molemmat taivaltavat pitkiä matkoja luonnon keskellä sekä yhdessä että erikseen ja saavat myös lohtua luonnosta.

Kirja alkaa 1900-luvun alkuvuosista, jolloin isä Erik on lapsi ja havainnoi vanhempiensa elämää. Hänen äitinsä vaikuttaa lepattavalta linnulta ja häipyykin kuvioista melko pian. Poika suree äidin katoamista ja etsii äitiään vuositolkulla. Myöhemmin Erik saa kuulla äitinsä kuolleen. Perheellä on koti sekä Helsingin keskustassa että lähistöllä olevassa kartanossa, joten kartanon maisemissa Erik tarkkailee luontoa ja ryhtyy aikuisena opiskelemaankin luonnontieteitä.

Kansalaissota sekoittaa elämän sekä Helsingissä että lähitienoilla, Erik pakenee tuolloin Lappiin. Sodan jälkiselvittelyissä Erik pelastaa valkoisten kynsistä naapuruston Lindan, josta tulee hänen vaimonsa. He saavat tyttären Mallan. Malla on kirjan loppuosan näkökulmahenkilö. 1920-luvun lopulla Erik ja Malla joutuvat sattumoisin sukulaismiehen pirtuautossa kolariin, loukkaantuvat, ja heidät erotetaan toisistaan.

Oikeastaan jopa kansalaissotaa järkyttävämpi asia tässä kirjassa onkin 1930-luvun sosiaalihuollon toiminta. Isä ja tytär erotetaan toisistaan, heidän kirjeensä sensuroidaan, heidän olemistaan valvotaan ja kontrolloidaan. Kaikki tämä tehdään ainakin lain ja oikeuden varjolla, byrokraattisesti oikein, jopa hyvässä tarkoituksessa, kukaan ei tiettävästi ainakaan joudu asiasta vastuuseen.

Onneksi näillä molemmilla yhteiskunnan uhreilla on luonto. Isä on opettanut tyttärensä tarkkailemaan sammalia, kukkia, lintuja. Niinpä molemmat menevät metsään kuin kotiinsa ja metsä heitä hoitaa. Kun ihmiset toimivat miten toimivat, metsä ei petä.

Anni Kytömäki menee Kultarinnassaan aivan suomalaisuuden perusteisiin, suomalaisten ikiaikaisiin selviytymiskeinoihin. Kultarinta on erinomainen kirja erityisesti luontoihmisille ja myös sosiaalihuollon historiasta kiinnostuneille.

Ritva Sorvali