Kuolleiden sotapoikien tarinoita

Omat pojat 1939-1945. Käsikirjoitus ja ohjaus Juha Salminen, valot Jyrki Kleimola, äänet Jyrki Kleimola ja Juha Salminen, lavastus työryhmä. Rooleissa: Aulis Forssell, Otto Pilli, Ville Viinikainen, Aarni Ruuhimäki, Sami Lahtinen, Timo Lehmusmetsä, Joni Tuisku ja Petteri Tynys. Esitys Kuusankosken teatterissa 24.1.2015.

Kuusankosken teatterin lavalle oli rakennettu matalaa metsää lehdettömistä puunrangoista ja teatterisavua tulvi koko ajan eri suunnilta. Näin oli saatu aikaan metsäinen ja sodan runteleman näköinen tienoo. Esitys kertoi lähinnä kuusaalaisten nuorten miesten kaatumisista jatkosodan aikana.

Miehet kertoivat monologeissaan ketä olivat, milloin ja missä kaatuivat. He muistelivat äitiään tai jotain muuta läheistään ja myös jotain Kuusaan seutua. Monta kertaa tuli mieleen tunnettu hautakivirunoelma Spoon River Antologia, jossa siinäkin kuolleet kertovat jotain elämästään. Parasta esityksessä olivatkin nämä miesten lyhyet luonnehdinnat sekä elämästään että kuolemastaan.

Myös kuolleiden määrät oli hyvä palauttaa mieleen näin viime sotiemme vuosijuhlien aikaan. Sen sijaan kaikki muu pohdiskelu sodan kauheudesta, kärsimyksestä, valtavasta nuoren elämän tuhlauksesta, meni tavallaan hukkaan. Se tuli paljon paremmin esille miesten omaelämäkerrallisissa monologeissa. Mitä enemmän yksilö pääsi esille noissa monologeissa sen parempi.

Aivan esityksen alkupuolella oli melkoinen tykistökeskitys, siltä se ainakin kuulosti. Tämä tuntui hyvältä, tuntui hyvältä kokea edes häivähdys siitä, miltä se vähintäänkin on tuntunut paikan päällä, miltä meidän isistämme on tuntunut siellä ollessaan. Myöhemmin esityksessä on vain yksittäisiä ampumisia, joten jos tuon alkurytäkän kesti, oli voiton puolella.

Omat pojat –esitys haluaa tehdä kunniaa viime sodissa kuolleille paikallisille nuorille miehille, pojille. Paikallisuus tuo näiden nuorten kohtalon lähemmäksi, jokainen oli jonkun poika, vaikka kotioloissa saattoi olla melkoisia eroja.

Ritva Sorvali