Elämänmeno. Kirjoittanut Pirkko Saisio. Dramatisointi Miisa Lindén, ohjaus Mari Kahri. Esitys Anjalankosken teatterissa pe 8.11.2024.

Pirkko Saision pääosin 1950-luvun Helsingin Kallioon sijoittuva työläisperheen räväkkä kuvaus saa arvoisensa esityksen Anjalankosken teatterissa. Jaana ja Timo Kurittu loistavat pariskuntana päärooleissa ja Rania Valtonen Marja-tyttären roolissa.

Tilanteet nähdään Marjan kannalta, hän yrittää elää lapsuuttaan ja nuoruuttaan ärhentelevän ja katkeroituneen Eila-äitinsä vallan alla. Isän roolissa Timo Kurittu yrittää laimennella Eilan nostattamia myrskyjä ja olla lähinnä Marjan henkisenä tukena.

Eila lienee katkeroitunut lähinnä siitä, että Marjan taiteilijaisä jätti hänet Marjan kanssa oman onnensa nojaan. Kävi nimittäin ilmi, että taiteilijalla oli jo oma perhe ja lapset Tampereella. Ei hän voinut ottaa toista vaimoa, vaikka oli Eilalle ilmeisesti naimisiinmenosta puhunut.

Työporukka vinkkaa Eilalle hitsari-Alposta, ota tuosta mies. Eila ryhtyy tuumasta toimeen, ja Marja saa isän, Alpon. Kaikki menisikin hyvin, ellei Eila tämän tästä nostaisi myrskyä milloin mistäkin. Etenkin viina nostaa tunteet pintaan, ja sitä viljellään etenkin vieraiden kanssa. Marja piileskelee aikuisten juopottelua yksiön alkovin verhon takana.

Kohtauksia on paitsi kotona myös koulussa, kadulla, työpaikoilla ja äidin ystävän Lempin kotona. Esityksen lopulla Lempi ja Marja käyvät jopa Leningradissa. Paikkojen vaihdot sujuvat luontevasti vain muutamaa tuolia tai pöytää siirtämällä tai ilman niitäkin.

Pääroolien lisäksi esityksessä on kymmenkunta muuta näyttelijää, joilla kaikilla on useita rooleja aina koululaisesta eläkeläiseen. Kaikki sujuu. Kohtaukset ja tunnelmat vaihtuvat, välillä huudetaan ja kirotaan ja sitten taas ollaan hiljaa. Ohjaajan napakka kädenjälki näkyy alusta loppuun.

Ritva Sorvali