Joki jää, Pohjoinen Kymenlaakso kahel nakil. Käsikirjoitus ja ohjaus Karolina Eklund-Vuorela. Esitys Kuusankosken teatterissa su 10.11.2024.

Kuusankosken teatterin käsiohjelmassa sanotaan, että viimeisen kerran teatteri ylpeänä esittää näytelmän Joki jää. Käsiohjelmassa ohjaaja/käsikirjoittaja Eeki kirjoittaa teatterin tekemisen ilosta, riemusta ja uskalluksesta ja kiittelee kaikki mukana olleet. Ja tulkitsin, että otaksuu, että jostakin Kuusankosken teatteri vielä puskee esiin.

Käsiohjelman mukaan teatteri on toiminut 68 vuotta. Näyttämöllä nähtiin näyttelijöitä, jotka olivat olleet mukana jopa 1950-luvulta alkaen. Näytelmässä oli mukana 30 näyttelijää, joilla monella oli useitakin rooleja.

Lähdetään liikkeelle aikojen alusta. Jossain alkupuolen kohtauksessa joku uskalikko yrittää maalata kalliomaalausta, mutta saa osakseen muun yhteisön ihmettelyn: mitä tuo nyt on, jonninjoutavaa, kalastaisit ja metsästäisit niin kuin me muutkin. Taiteen merkityksestä tai tarpeettomuudesta puhutaan monessa muussakin kohtauksessa.

Kymenlaakson historiaa käydään läpi. Jossain vaiheessa Katariina II ja Kustaa III kumartelevat toisilleen Kustaan sodan päätteeksi. Teollisuuden historiaa sivutaan tietenkin, huipennuksena Voikkaan ja Myllykosken tehtaiden lopetukset.

Koko ajan näyttämöllä väreilee Kymijoki, se vyöryy alas oikeasta yläkulmasta ja kuljettaa mukanaan kaikenlaista tavaraa. Väreillä ja valoilla saadaan aikaiseksi vaikutelma elävästä joesta. Joki on kannatellut ja kannattelee edelleen elämää täällä Kymenlaaksossa.

Esitys kestää väliaikoineen noin 2 tuntia 20 minuuttia. Esitys olisi voinut olla lyhyempi, sillä tällaisenaan se on hieman epätasainen. Jotkin kohtaukset kantavat hyvin, laulut ja tanssit etenkin. Mutta joissakin puhejaksoissa junnataan liian kauan paikoillaan. Tämä on harmi, sillä nuo kohdat vievät tehoa muuten kunnianhimoiselta esitykseltä.

Tosin kun on tarkoitus luoda katsaus koko Pohjoiseen Kymenlaaksoon ja sen historiaan, tarinat puoltavat paikkaansa. Myös iso näyttelijäporukka tarvitsee kohtauksia, joten.

Parhaiten esityksestä jäi mieleen lavastus, vuolaana virtaava Kymijoki. Olihan nimikin Joki jää.

Ritva Sorvali