Pirkko Saision elämäkerta on melkoinen haukkaus Suomen kulttuurihistoriaa

Heini Junkkaala, Pirkko Saisio Sopimaton, elämäkerta. WSOY 2023

Kirjailija Pirkko Saisiosta julkaistu elämäkerta on 950-sivuinen. Sitä on kokonsa takia melko mahdotonta lukea sängyssä tai missään muuallakaan, missä sitä joutuu pitämään käsiensä varassa. Kun lopulta löytää itselleen sopivan tavan lukea tätä Sopimatonta kirjaa, sitä lukee mielikseen. Oikeastaan kirjan paksuus tuntuu vain hyvältä, kun pääsee lukemisen vauhtiin.

Virkistävältä tuntuu kirjan sinä-muoto. Kirjoittaja Heini Junkkaala kertoo miettineensä, että missä muodossa hän puhuttelisi kohdettaan, minä-, hän- tai sinä-muodossa. Tietyistä syistä sinä valikoitui puhuttelumuodoksi. Eli kun kirjoittaja kertoo kohteestaan Pirkko Saisiosta, hän sanoo, että sinä olit tuolloin siellä ja siellä ja että sinä olit silloin tästä asiasta sitä mieltä ja niin poispäin. Kun tähän muotoon tottuu, se tuntuu hyvältä.

Kirjan alussa on kirjan kokoon nähden lyhyehkö, 20-kohtainen sisällysluettelo. Mutta jokaisen pääluvun sisällä on kymmenittäin alaotsikoita. Tämä on erittäin hyvä idea ja keventää lukukokemusta. Alaotsikot ovat tyyliin Valehtelijan tytär, Mykkäkoulu, Perintönä pelko, Toimelias isä, Kyllä on pokkaa ja niin edelleen. Esimerkiksi kirjan alkupuolen alaluvut käsittelevät yleensä jotakuta perheenjäsentä, sukulaista tai muuta ihmistä, ja lisäksi yleensä jotain tämän ihmisen ominaisuutta. Näistä muutaman sivun pituisista jutuista koostuu tämä elämäkerta.

Alkupuoli kirjaa, ensimmäiset 500 sivua, kuvaakin Pirkko Saision lapsuutta, nuoruutta, koulunkäyntiä, isovanhempia, uskonnollista heräämistä, teatteriin ja teatterikouluun hakeutumista ja niissä opiskelua. Varsinainen ammattimainen kirjailijantyö alkaa sivulta 532, jolloin ensimmäiset teokset on jo julkaistu ja pitää ruveta miettimään, miten kirjoittamista jatkaisi. Jo alkupuolen luvuissa elämäkerran kirjoittaja tosin saattaa huomauttaa ohimennen, että tätä asiaa olet myöhemmin kuvannut siinä ja siinä teoksessasi.

Sopimaton kuvaa myös suomalaista kulttuurielämää 1960-luvulta tähän päivään. Pirkko Saisio opiskeli näyttelijäksi ja on näytellyt monissa teattereissa ja elokuvissa. Hänen romaanejaan on sovitettu sekä teattereille, televisioon että elokuviksi. Lisäksi hän on kirjoittanut noin 30 näytelmää eri teattereille sekä  ohjannut niitä ja näytellyt niissä. Hän on kirjoittanut noin 20 proosateosta. Teoksissaan hän on käsitellyt ajankohtaisia aiheita ja ollut tämän tästä haastateltavana lehtien palstoilla. Hän on yksi tunnetuimpia kirjailijoitamme.

Jo parikymppisestä alkaen Saisio on elänyt yhdessä naisen kanssa ja käsitellyt teoksissaan sukupuolivähemmistöjen elämää. Lisäksi hänen nuoruutensa osui sopivasti 1960-luvun ja 1970-luvun nuorison poliittiseen kuohuntaan, mikä tiivistyi 1970-luvulla taistolaisuudeksi. Näissä kaikissa myllerryksissä Pirkko Saisio oli mukana. Näitä asioita hän on käsitellyt myös tuotannossaan.

Loppupuolen kirjailijauran kuvauksissa puhutaan myös Pirkko Saision nimimerkeillä kirjoittamisesta. Hän on kirjoittanut kolme romaania Jukka Larssonina ja kaksi romaania nimellä Eva Wein. Lisäksi hän on muuttanut tapaansa lähestyä aiheitaan. Alun realistiset romaanit saivat jäädä, myöhemmin Saisio on löytänyt uusia tapoja kirjoittaa. Hän on esimerkiksi kirjoittanut melkoisesti minä-muodossa, mikä oli yksi syy siihen, että elämäkerturi valitsi sinä-muodon kirjaansa.

Pirkko Saisio on myös äiti ja mummo. Syyllisyys äitivuosien kiireistä ja tytön jättämisestä milloin kenenkin hoitoon, vyöryy esille näiden aiheiden kuvauksissa. Nyt mummona Saisio yrittää korvata sitä, mikä tyttären kanssa jäi vähemmälle. Tosin mummokin on melko menevä, joten hoitoapua ei aina heru siltä suunnalta.

Vaikka elämäkerrassa on 950 sivua, se on oikeastaan liian vähän kuvaamaan Pirkko Saision elämää. Valtavasti on pitänyt jättää pois. Mutta minusta on hienoa, että ainakin nämä sivut ovat nyt kirjassa. Sillä Pirkko Saisio ansaitsee elämäkerran. Hän on ollut niin monessa mukana, että hänen elämänsä kuvauksessa tulee kerrattua melkoisesti suurten ikäluokkien historiaa ja samalla koko Suomen historiaa. Etenkin Suomen kulttuurihistoriaa.

Eli luin mielikseni tämän kirjan, kertasin samalla oman elämäni tapahtumia, näkemiäni teatteriesityksiä ja elokuvia, lukemiani kirjoja ja seuraamiani kulttuurikeskusteluja. Kiitos kirjasta!

Ritva Sorvali

tai