Aleksi Suomesta kertoo rasismista ja sodan todellisuudesta

Tuomas Kyrö, Aleksi Suomesta. Wsoy 2023.

Aleksi on suomalainen poika, joka lähtee Ranskan muukalaislegioonaan. Myöhemmin hän päätyy Afrikkaan eri operaatioihin, Afganistaniin ja lopulta myös Ukrainan sotaan. Aleksi lähtee sinne, missä on kaikkein hurjinta ja pelottavinta. Miksi Aleksi ikään kuin etsii vaaraa, antautuu vaaraan?

Kirjailija Tuomas Kyrö haastattelee paitsi Aleksia itseään myös Aleksin sotakavereita sekä Aleksin äitiä ja isovanhempia. Lapsena isovanhempien luona maalaistalon töissä Aleksi on ollut onnellinen, hän oli ollut omassa elementissään. Mutta koulu pilasi kaiken. Koulussa hän joutui kiusaajien maalitauluksi tumman ihonvärinsä takia. Tämä oli niin kova juttu, että Aleksi kieltäytyi menemästä enää lukioon.

Osa kirjasta on edellä mainittuja haastatteluja, mutta melko iso osa on Aleksin omaa tarinaa. Myös Aleksia on haastateltu, mutta hän saa kertoa tarinansa ikään kuin omalla äänellään.

Aluksi ollaan Ukrainassa, eletään kevättä 2022. Venäjä on juuri hyökännyt Ukrainaan, ja Aleksi päättää lähteä heti sinne sotimaan Ukrainan puolella. Myös Tuomas Kyrö on kauhistuneena seurannut Ukrainan sotaa ja haluaa tehdä jotain. Koska kynä on hänen aseensa, hän haluaa kirjoittaa yhden sotilaan tarinan. Tuoksi sotilaaksi valikoituu Aleksi.

Kirjassa ollaan Kiovassa ja muissakin Ukrainan kaupungeissa ja sotatantereilla. Aluksi sotiminen vaikuttaa ikään kuin kaaokselta. Ukrainaan valuu vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa, mutta näiden yhteensovittaminen onkin toinen juttu. Ukrainalaiset sotivat omaa sotaansa, mutta miten nämä erimaalaiset ja erilaisiin tapoihin tottuneet sotilaat saadaan sovitettua mukaan.

Pidin kirjan sodankäynnin analysoinnista. Se on paljolti odottamista, kärsivällistä hiljaa olemista, että omaa kunniaa ei pidä tavoitella vaan tavoitteena on oman ryhmän hengissä säilyminen. Vihollista ei pidä aliarvioida, venäläiset ovat kouliintuneita sotilaita, ainakin osa heistä. Heidän hyökkäyksensä pitää ottaa tosissaan. He ovat tosissaan.

Kirjan Ukraina-osuudet olivat parasta antia. Sen sijaan muukalaislegioonavaihe ja seikkailut eri puolilla Afrikkaa ja muuta maailmaa olisivat voineet olla vaikka jossain toisessa kirjassa. Tietysti ne valmensivat Aleksia siihen kaikkeen, mitä hän joutui Ukrainassa kokemaan, mutta silti pidin enemmän Ukraina-osuuksista.

Erittäin mielenkiintoista oli myös sen asian käsittely, mitä sotilaalle tapahtuu sodan jälkeen. Voiko sodasta palata terveenä, vaikka ei varsinaisesti haavoittuisikaan? Miten sotilaita pitäisi terapoida sodan jälkeen? Miten sotilaat kestävät siviilielämän? Tätä asiaa ei esimerkiksi Suomen viime sotien jälkeen varmaankaan osattu ottaa huomioon. Ainoa terapia oli kova työ ja yhteinen ryypiskely sotakavereiden kesken.

Aleksi Suomesta on tärkeä kirja. Se avaa sotaan ja sotilaiden olosuhteisiin uusia näkökulmia. Nykyarmeijoissa on totuttu kohtuullisen toimiviin palveluihin, mutta miten käy, jos etulinjassa ruoka ei tulekaan ajallaan, vaatteet ovat märkinä eikä meinaa pysyä valveilla. Sotaoloissa palvelu voi pettää, ja silti sotilaan pitää kestää. Tästä kaikesta Aleksi Suomesta kertoo.

Ritva Sorvali