Huoli lapsesta ja omasta elämästä

Maria Peura, Esikoinen. Otava 2023.

Maria Peuran Esikoisen takakannessa sanotaan, että kyseessä ”on omaelämäkerrallinen romaani, siitä kun oma lapsi sijoitetaan pois kotoa”. Niinpä lukiessa ajattelee, että näin Maria Peura on kokenut, kun hän minä-muodossa ja Maria-nimisenä kuvaa elämäänsä. Ainakin osa tapahtumista lienee omakohtaisesti koettuja.

Kirjailija kuvaa tapahtumia kolmen sukupolven ajalta. Hän kuvaa omaa lapsuuttaan, omia vanhempiaan, omaa ensimmäistä avioliittoaan ja siitä syntynyttä lasta. Kaikkien sukupolvien ihmisillä on omat ongelmansa. Lapsuudenkodissa ainakin alkoholismi näyttää olleen vahvasti läsnä, Peuran omassa avioliitossa mies pyrki määräilemään vaimoaan ja oli jopa väkivaltainen. Peuran oma lapsi taas sotkeutui huumeisiin.

Tapahtumat kulkevat kirjassa limittäin ja lomittain. Välillä ollaan nykyajassa, välillä oman avioliiton ajassa ja väliin taas omassa lapsuudessa. Omat vanhemmat ovat kirjassa vahvasti mukana, sillä he mukana koko ajan, he ovat olleet mukana lapsen isovanhempina ja myös aivan nykyajassa huollettavina vanhuksina. Sukupolvien ketju ja ihmisen muuttumisen mahdollisuus iän mukana tulevat hyvin esiin.

Kirja on yli 300-sivuinen, mutta sitä on kohtuullisen kevyt lukea, sillä osalle sivuista on ladottu vain yksi kappale tai vain muutama rivi tekstiä. Eli osa tekstistä on ikään kuin proosarunon muodossa. Tarina kuitenkin etenee koko ajan, näkökulma on koko ajan päähenkilöllä Marialla. Hänen tilanteensa, hänen huolensa on keskiössä.

Kun huoli lapsesta on ollut kuumimmillaan, on Marian pitänyt huolehtia myös itsestään. Kun lapsi oli pieni, Marian piti päästä eroon väkivaltaisesta miehestään. Kun lapsi murrosiäisenä ajautuu huumekierteisiin, pitää äidin muistaa kantaa huolta myös itsestään, jotta jaksaa elää läpi lapsen ongelmia.

Oletan, että Esikoinen voi antaa vertaistukea monille samojen ongelmien kanssa painiskeleville. Se on tärkeä kirja äitiydestä ja lasten ja vanhempien välisestä suhteesta.

Ritva Sorvali