Teollisuusneuvos Eino Kollista kannatti tehdä kirja

Markku Laukkanen, Löysipomo, Eino Kollin työ ja elämä. Väyläkirjat 2023.

Elämäkerta teollisuusneuvos Eino Kollista kertoo Karjalan evakosta, joka 1950-luvulla osti Vierumäeltä vajaan 10 työntekijän piensahan, jota hän ryhtyi kehittämään ja laajentamaan. Kun Kolli vuonna 1990 myi sahan, Vierumäen Teollisuus OY:n, työntekijöitä oli noin 400. Eli vajaassa 40 vuodessa yritys oli kasvanut pienestä yrityksestä keskisuureksi yritykseksi.

Kun alun Karjalan juurista ja evakkomatkoista on kerrottu, Markku Laukkanen etenee kirjassaan vuosikymmenittäin. Jokaisella vuosikymmenellä laajennetaan ja kehitetään, ostetaan uusia koneita ja tuotetaan uusia tuotteita. Samalla työntekijämäärä kasvaa.

Koko ajan kirjassa ollaan työpaikalla. Muutaman kerran Laukkanen tai joku muu kirjoittaja mainitsee vaimon ja lapset, mutta sen enempää näitä ei kuvailla. Kesämökillä käydään lauantaisin kylpemässä ja keittämässä kalakeitto, mutta jo illalla pitää päästä Vierumäelle, tehtaan läheisyyteen. Tekstien mukaan Eino Kolli ei ollut lomailijatyyppi vaan koko ajan työn syrjässä kiinni.

Tästä kirjasta saa sen kuvan, että Eino Kollin pää höyrysi koko ajan, kun hän mietti tehtaan asioita. Hän luki sekä lehtiä että alan kirjallisuutta ja seurasi mitä muualla tällä alalla tehtiin. Hän halusi olla askeleen edellä muita. Hän halusi myös ennakoida tulevia vaikeuksia valmistautumalla niihin. Hän maksoi hieman parempaa palkkaa kuin olisi ollut pakko ja piti yllä monipuolista tuotantoa, jotta aina olisi jotain myytävää.

Se että Eino Kolli kansakoulu- ja Evon metsäopistopohjalta suunnisti heti alussa vientiin, tuntuu uskomattomalta. Kirjassa kerrotaan, että tehdas vei tavaraa kolmeen maanosaan ja 23 maahan. Kolli itse ei osannut kieliä, mutta palkkasi apulaisia tähänkin tarkoitukseen.

Kirjassa on runsaasti Markku Laukkasen referoimia Eino Kollin puheita tai haastatteluja sekä melkoinen määrä lähinnä tehtaan työntekijöiden kirjoituksia näiden omalla nimellä. Kirjassa on kirjoituksia yhtiön tuotepäälliköltä, insinööriltä, myyntipäälliköltä, luottomieheltä, työnjohtajalta, vientisihteeriltä, hankintapäälliköltä ja niin edelleen. Markku Laukkasen lisäksi tekstejä ainakin 22 muulta kirjoittajalta.

Kirjan luettua vaikuttaa siltä, että Eino Kollilla oli supliikkia, hyvä vaisto sekä ihmisten että tuotantosuuntien suhteen, taloudellista tajua, rohkeutta tehdä päätöksiä ja valtava into mennä eteenpäin.

Tällaisia Eino Kolleja tarvittaisiin nykyäänkin entistä enemmän. Eino Kollista kannatti kirjoittaa elämäkerta.

Ritva Sorvali