Onko Anjalankosken salaisuus rikoskirja vai paikallishistoria?
Risto Malin, Anjalankosken salaisuus. Reuna 2022.
Anjalankosken salaisuus kuvaa Anjalankosken aluetta, lähinnä Inkeroista, alueella tehtyjä rikoksia sekä alueelta menestykseen ponnahtaneita kuuluisuuksia. Kaksi kirjan keskeisistä henkilöistä on poliiseja, joten rikosten käsittely nousee tätäkin kautta keskiöön. Aikaa eletään noin sata vuotta, kansalaissodasta nykypäiviin.
Kirjailija kertoo avaussanoissaan, että ainoastaan Henrikssonien/Häkkisten kuvaukset ovat fiktiivisiä, muut ovat pääosin todellisia Anjalankoskella eläneitä henkilöitä. Myös tapahtumapaikat ovat todellisia, samoin firmat, tehtaan työntekijät ja muut paikalliset asukkaat. Risto Malin luetteleekin melkoisen määrän anjalankoskelaisia ihmisiä, lähinnä ammattinsa takia tunnettuja henkilöitä.
Nämä tunnettujen henkilöiden kavalkadit tuntuivat ainakin ulkopuolisesta lukijasta pitkiltä ja varsinaisen kirjan teeman kannalta turhilta. Ne lienevät kuitenkin olleet mukana sen takia, että kirjalla on tarkoitus olla myös paikallishistoria.
Risto Malin on kehittänyt kirjaan mainittuun Häkkisten sukuun kuuluvan toimittajan Vilmalotan, joka kiinnostuu Anjalan tehtaan historiasta ja muustakin historiasta. Vilmalotan isoisä on toinen mainituista poliiseista, joten häneltäkin ja etenkin hänen naisystävältään Vilmalotta saa tietoja. Noin puolet kirjan luvuista eletään Vilmalotan kanssa vuodessa 2022. Loput luvut etenevät nykykuvausten lomassa aikajärjestyksessä vuodesta 1918 aivan nykypäiviin.
Anjalankoskella näyttää todellakin tapahtuneen rikoksia. Rikossarja alkaa tietenkin jo kansalaissodasta, ja ruumiita syntyy myös 1930-luvulla sekä sotien jälkeen. Sota-aika on jätetty lähes kokonaan tämän kirjan ulkopuolelle. Lentäjäsankari Sarvanto on sentään mainittu.
Kirjan rakenne, nykyisyyden ja menneisyyden vuorottelu, toimii hyvin. Vilmalotan hahmo yhdistää nykykuvaukset, ja historia etenee kronologisesti aina välissä. Sitä jäin kuitenkin miettimään, että kumpi tämä kirja nyt enemmän on, rikosromaani vai paikallishistoriallinen muistelma?
Vai haluaako kirja olla varsinainen romaani, sillä vähän väliä kirjailija kertoo kuinka ne ja ne rakastelivat siellä ja siellä. Tosin nämä maininnat jäivät pelkästään maininnan tasolle, niissä ei ollut mitään draamaa, josta olisi kannattanut sen kummemmin kertoa. Joten kannattiko niitä mainitakaan?
Parasta kirjassa oli paikalliskuvaus, talot, tiet, Kymijoki, tehtaat ja paikalliset tavalliset ihmiset. Etenkin kirjan alkupuolella nämä olivat kiinnostavia, loppupuolella julkkikset varastavat shown. Hurjat rikosjutut sävähdyttivät aina tapahtuessaan koko tienoon. Ja hurja sekä yllättävä on loppu, jossa kirje paljastaa Anjalankosken viimeisetkin salaisuudet.
Ritva Sorvali