Oopperalaulajatar Ritva Auvinen loi itselleen pitkän ja voittoisan uran

Satu Strömberg, Ujo diiva. Avain 2022.

Oopperalaulajatar Ritva Auvinen (synt. 1932) on hurmannut laulullaan sekä konserttiyleisöjä että oopperayleisöjä 1960-luvulta 2010-luvulle, eli yli 50 vuoden ajan.

Ritva Auvinen syntyi Karjalassa Kuokkaniemen kylässä perheen yhdeksänneksi lapseksi. Isä oli kansakoulun opettaja, ja opettajan luontaisetuihin kuului tuolloin puutarha, laidun ja jonkin verran karjaa, mikä täydensi ison perheen ruokapöytää. Sotien aikana perhe reissasi muiden Karjalan perheiden tavoin pitkin ja poikin Suomea. Lopulta isä tai työpaikan Riihimäen läheltä, lapset pääsivät Riihimäen lukioon.

Aikuistuttuaan Ritva opiskeli voimistelunopettajaksi ja elättikin tällä ammatilla itsensä vähintäänkin nelikymppiseksi. Hän rupesi opiskelemaan laulua 29-vuotiaana ja sai melko pian maakunnista oopperarooleja, mutta ei noista rooleista saanut rahaa. Elanto piti hankkia muilla tavoin. Ritva hankki sen opettamalla lapsia voimistelemaan ja uimaan. Elämä mullistui 29-vuotiaana toisellakin tavalla, Ritva huomasi olevansa raskaana. Tämän kirjan mukaan lapsen isä ei ollut Ritvan elämässä läsnä vaan Ritva kasvatti yksinhuoltajana tyttärensä Pipan. Laaja suku tarjosi lastenhoitoapua ja myös sijaishoitoapua.

Lastenhoitoapua tarvittiinkin, sillä Ritva kiersi pitkin Suomea esittämässä oopperarooleja ja etenkin 1980-luvulla myös ulkomailla Amerikkaa myöten. Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset nosti Ritvan maineeseen sekä Suomen sisällä että maailmalla. Viimeiset kiusaukset avasi Ritvalle myös Kansallisoopperan ovet -tosin vain vierailijaksi. Vakituista kiinnitystä talo ei tarjonnut ilmeisesti sen takia, että Ritva oli tuolloin liian vanha. Hän oli aloittanut laulun opiskelun vasta noin 30-vuotiaana, joten päästyään vauhtiin, hän oli jo yli nelikymppinen, siis auttamatta liian vanha.

Ujo diiva kuvaa Ritva Auvisen opiskelua, esiintymisiä ja hänen opetustyötään. Opetustyö ajoittui paljolti kesiin, hän kiersi opettamassa eri opistojen kesäkursseilla, esimerkiksi Joutsenon Taidekesässä kymmeniä vuosia. Ilmajoen Musiikkijuhlilla hän vietti viikkokausia monena vuonna esittäessään siellä pohjalaisia oopperoita kuten Jaakko Ilkkaa. Varsinainen kesäinen vakiesiintymispaikka olivat tietenkin Savonlinnan oopperajuhlat.

Ritva on ollut kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen liitto päättyi eroon noin 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ja toinen aviomies kuoli noin 20 vuoden liiton jälkeen. Kummastakaan avioliitosta ei enää siunaantunut lapsia. Ritvan miehistä ei tässä kirjassa paljon puhuta, hieman enemmän kuitenkin toisesta aviomiehestä. Kirjan nimi Ujo diiva, oopperalaulajatar Ritva Auvinen rajaa aineiston käsittelemään lähinnä työuraa.

Oma perhe jää tästä kauas taakse. Myös tytär jää melko pieneen rooliin, vaikka hänet muutaman kerran mainitaankin. Yhdeksänlapsinen lapsuuden koti saa tässä kirjassa paljon enemmän tilaa kuin Ritvan aikuisuuden oma koti. Laulajakollegat ovat ilmeisesti olleet hänelle tärkeimpiä ihmisiä uran aikana.

Kirjan lopulla on pitkähkö luku siitä, miten Ritva opettaa oppilaitaan. Siinä luvussa hän tulee lähemmäksi kirjan lukijaa, siinä kerrotaan enemmän myös siitä, miten kotielämä vaikuttaa rooleihin ja roolit puolestaan kotielämään. Konserttikiertueet siellä ja täällä jäävät luetteloiksi siitä, mitä missäkin on esitetty, keitä muita siellä oli ja millainen vastaanotto saatiin.

Pitkin matkaa ihmetellään sitä, miten on mahdollista, että sopraano Ritva Auvinen pystyy laulamaan vielä yli 80-vuotiaana. Selitykseksi tähän tarjotaan sitä, että hän aloitti vanhempana kuin monet muut, hänen äänensä ei ole ehtinyt kulua. Toinen selitys on se, että hän on pitänyt äänielimistöstään hyvää huolta. Voimistelunopettajan hengitystekniikka, ryhti ja harjoiteltu kävely ovat auttaneet äänen säilymistä.

Ujo diiva on napakka lyhyt kirja laulajatar Ritva Auvisesta. Se olisi kuitenkin ollut vielä luettavampi, jos kirjoittaja ei olisi niin paljon hehkuttanut Ritva Auvisen kaikinpuolista erinomaisuutta. Hehkutuksen olisi voinut jättää konsertti- ja ooppera-arvostelujen siteerausten varaan.

Ritva Sorvali