Kuusaalla mainio esitys nykyperheestä

Sirkku Peltola, Mummun saappaassa soi fox. Ohjaus Kimmo Lavaste. Rooleissa Heli Nikula, Pirkka Mäkelä, Mauno Tykkälä, Viivi Mauno, Kimmo Puhakka ja Hannele Jokiranta. Ensi-ilta Kuusankosken teatterissa 17.2.2023.

Mummun saappaassa soi fox on niin mainio esitys, että se kerta kaikkiaan tuulettaa aivoja joka suuntaan.

Näytelmä kuvaa perhettä, jossa isä (Pirkka Mäkelä) istuu kotona työttömänä ja äiti (Heli Nikula) käy töissä kioskimyyjänä. Molemmat pitävät kotona mummon neulomia villasukkia, ja näitä tarjotaan jalkaan kaikille taloon tuleville. Murrosikäinen tytär Janita (Viivi Mauno) on juuri niin ärsyttävä kuin tuon ikäiset tuppaavat olemaan, ja perheen 8-vuotias poika Tarmo (Mauno Tykkälä) viihtyy enimmäkseen metsämajassaan.

Tämä näytelmä toimii samanaikaisesti sekä tragediana että komediana. Pariskunnan sanailu mummon syntymäpäiville menemisestä ja myös lukuisten sukulaisten sinne mahdollisesta menemisestä on kerta kaikkiaan huvittavaa. Kun opettaja (Kimmo Puhakka) ja poliisi (Hannele Jokiranta) ilmaantuvat vieraisille, siirrytään yhä enemmän tragedian puolelle. Suorastaan riipaisevaa on vanhempien avuttomuus esiin nousevien ongelmien edessä. Puhutaan kaikesta muusta kuin itse asiasta. Vähätellään, väistellään, kielletään ei haluta nähdä eikä kuulla.

Mummun saappaassa soi fox on esitetty Tampereen työväenteatterissa jo 20 vuotta sitten, mutta se aivan kuin nykyuutisten kuvitusta. Opettajan ja poliisin käynnit tässä kodissa havainnollistavat tämän päivän uutisia koulujen ja nuorten ongelmista. Jos on niin kuin näytelmä esittää, että kukaan ei ota vastuuta, kukaan ei halua nähdä tai puuttua asioihin, nuoret jäävät tyhjän päälle. Nuorilla on metsämaja tai mahdollisuus paeta ties mihin. Aikuisuudesta on suorastaan huutava pula.

Ihailin paitsi mainiota tekstiä, myös ohjaajan rauhallista ja tarkkaa otetta esityksen kulkuun. Katsojan on helppo nähdä, kuinka henkilö saa jonkin ajatuksen ja rupeaa sitten ponnistelemaan saadakseen sen sanoiksi ja lopulta jopa teoksi. Päärooleissa ovat perheen isä ja äiti, ja he esittävät osuutensa niin herkullisesti, että aina ei tiedä pitäisikö heidän sanailunsa äärellä itkeä vai nauraa.

Kuusankosken teatterin näyttämällä on muutama sermi, sohva, jääkaappi ja nojatuoli eikä juuri muuta. Henkilöt ovat koko ajan pääosin samoissa vaatteissa. Näytelmässä eletään tiettynä syksynä muutama päivä. Oletan, että tutulta tuntuu kenestä tahansa, joka on ollut lapsi ja nuori, mutta etenkin heistä, jotka ovat olleet myös vanhempia.

Ritva Sorvali