Naisten välistä rakkautta 1930-luvulla
Anna Englund, Lautapalttoo. Siltala 2022.
Lautapalttoo kuvaa kokkolalaista perhettä, joka tekee ruumisarkkuja, kirstuja, lautapalttoita. Perheeseen kuuluu vanha emäntä Manta, isäntä Ilmari ja miniä Elena. Vanha isäntä Anton on vastikään haudattu. Eletään vuotta 1931 Kokkolassa.
Lautapalttoon työt on jaettu niin, että Ilmari tekee puutyöt, sahaa, naulaa ja maalaa arkut. Elena tekee sisäpuolelle pehmusteet ja koristelut ja koristelee arkun ulkopuolenkin. Elena on saanut kaksi keskenmenoa, perillinen ja liikkeen jatkaja pitäisi kuitenkin saada aikaiseksi. Vanha emäntä häärää kasvimaallaan, kertoo tarinoitaan ja pitää yhteyttä tuonpuoleiseen.
Kun helsinkiläinen Lydia saapuu arkkuliikkeen pihalle maksamaan sukunsa tilaamaa arkkua, Lydian ja Elenan katseet kohtaavat. Ainakin Lydian puolelta suhteen rakentaminen alkaa jo tuolloin. Lydia tekee asiaa arkkuliikkeeseen yhä uudelleen, ja lopulta saadaan sovittua, että Elena menee kesemmällä Helsinkiin kutomakoneoppiin ja asuu Lydian luona.
Kyseessä on kahden nuoren naisen rakkaus. Anna Englund kuvaa sen aluksi katseina, lähelle tulemisina, kosketuksina, keskusteluina. Vasta Helsingissä päästään pitemmälle. Helsingissä samaa sukupuolta rakastavat ihmiset tietävät toisensa ja kokoontuvat tietyissä paikoissa. Lydia vie Elenan noihin paikkoihin, joissa kokoontuvat ihmiset ovat ajan lainsäädännön mukaan rikollisia, mutta näyttöä tuosta rikollisuudesta on yleensä ollut vaikea saada. Vasta 1971 homoseksuaalisuus poistettiin rikosrekisteristä.
Elenan anoppi Manta suree vastikään kuollutta miestään, mutta hän suree myös aikaisemmin kuollutta opettajatarta. Myös Mantalla on ollut naispuolinen ihastus. Hän on kokenut sukulaissielukseen ja kaikkien läheisimmäksi ihmisekseen paikallisen opettajan. He tapasivat muutaman kerran, keskustelivat ja katselivat toisiaan. Mantalla on kirjassa omia minä-muotoisia kappaleita, joissa tämä paikallisella murteella kertoo elämästään ja muun muassa suhteestaan opettajattareen.
Niinpä Manta näkee heti Lydian ja Elenan tilanteen. Ja Manta tekee sen suhteen omat ratkaisunsa, jotka aluksi tuntuvat tyrmistyttäviltä, mutta ajan oloon osoittautuvat oikeaan osuneiksi.
Pohjanmaan kuvaus ja sen ihmiset tulevat lähemmäksi kuin helsinkiläiset. Helsingissä Lydialla on paljon tuttuja, näitä vilahtelee eri tilanteissa. Mutta nämä ihmiset jäävät tyypeiksi taustalle. Ainoastaan Lydian isä Niilo ruuanlaittotaitoineen tulee lähemmäksi ja Raul-niminen ompelija, jonka kanssa Elena perustaa myöhemmin yrityksen. Lydialla on Töölössä hieno lukaali, jossa hän asuu isänsä kanssa ja jossa myös Elena Helsingin-matkallaan majailee ja myöhemminkin.
Englund kuvaa läheltä, miten tunteet vaikuttavat ihmisen fysiikkaan, miten ne saavat aikaan jopa kipua. Myös naisten lähentymisen kuvaus on oivaltavaa sekä Mantan aikana että kuvatulla 1930-luvulla. Kun tunteitaan ei saanut julkisesti näyttää, niiden kuvaaminen vaatii kirjoittajalta enemmän.
Molempien nuorten naisten äidit olivat poistuneet tyttöjen elämästä näiden ollessa lapsia. Lydian äiti juoksi mereen, mutta mihin lähti Elenan äiti yön tunteina. Elenan taustasta ja etenkin hänen äidistään olisin lukenut paljon enemmän. Englund kuvaa rannalle rakennettua jatulintarhaa moneen kertaan. Mitä kaikkea tuo rakennelma haluaa kertoa romaanin henkilöistä ja heidän taustoistaan, se ei minulle selvinnyt?
Lautapalttoo on oivaltava romaani naisten elämästä aikana, jolloin monet asiat olivat heiltä kiellettyjä.
Ritva Sorvali