Sota-ajan kirjeitä ja niiden tulkintaa

Mirja Turunen, Elämänmerkki. Irma ja Urho Hälikän kenttäpostikirjeet. Docendo 2022.

Kirje oli elämän merkki sodan aikana. Kirje tai kortti kertoi, että ainakin kirjettä lähettäessään läheinen on ollut elossa. Mirja Turunen on koonnut kirjaksi kouvolalaisen Hälikän pariskunnan kenttäpostikirjeet. Kirjeet on kirjoitettu jatkosodan ja Lapinsodan aikana.

Urho Hälikkä oli tuolloin kolme ja puoli vuotta rintamalla. Perheen vanhin tytär Kaisa, syntynyt 1936, muistaa isän kotioloissakin, mutta nuoremmat tytöt puhuvat sedästä, miehestä, joka silloin tällöin viettää heillä lomiaan. Yllättävän vähän Urho Hälikkä saa lomia, vaikka hänestä sodan aikana kehkeytyy suorastaan neljän tyttären isä.

Kirjeet ja kortit kuitenkin kulkevat, samoin paketit. Rintaman ja kotirintaman väliä kulkee molempiin suuntiin ruokaa ja vaatteita, Urho lähettää muun muassa pyykkejä kotiin pestäväksi. Ilmeisesti armeijassa ei ollut vaatehuoltoa, vaan jokainen hoiti vaatteensa omin nokkineen.

Kirjeissä puhutaan ruuasta ja vaatteista. Irma kertoo, mistä hän on mitäkin saanut, mistä on puutetta, yleensä kaikesta on puutetta. Etenkin kengistä. Kun vanhin tytär menee kouluun, Irma kirjoittaa, että monet joutuvat olemaan poissa koulusta, kun ainoat kengät ovat suutarilla.

Kirjeissä puhutaan myös ikävästä, yksinolemisesta, mustasukkaisuudesta, epäilyistä. Urho viettää suurimman osan jatkosodan ajastaan esikunnassa Petroskoissa, jossa viettelyksiä riittää. Niinpä Irma epäilee miehensä ”pörräävän” huveissa sen aikaa, kun hän äiti hoitaa lapsia ja kotia pääsemättä juuri mihinkään. Etenkin lasten sairaudet kuormittavat äitiä.

Hälikän perhe elää sodan aikana ehkä tavanomaista helpompaa elämää, sillä Irma yrittää koko ajan saada apulaisia hoitamaan lapsia ja kotia. Miehen upseerin palkka antaa tähän mahdollisuuden. Useimmiten yhteispeli apulaisten kanssa ei suju, vaan Irma sanoo irti epäsopivan piian ja alkaa etsiä uutta.

Sekä Urho että Irma ovat käyneet keskikoulun ja harrastavat lukemista, kirjoittamista ja elokuvia. Näistäkin keskustellaan kirjeissä. Perhe asuu sodan aikana kasarmialueella Riihimäellä. Riihimäellä on elokuvateatteri. Myös Petroskoissa esitetään elokuvia. Sota-ajan Suomessa painettiin runsaasti kirjoja. Niinpä esimerkiksi joululahjoiksi ostetaan kirjoja sekä aikuisille että lapsille.

Etenkin sodan alkuaikoina Irma kyselee moneen kertaan, että milloin sota oikein loppuu. Ilmeisesti hän kuuluu niihin suomalaisiin, joille vanhalle rajalle pääsy olisi riittänyt. Nyt kuitenkin, ilmeisesti ainakin osittain Saksan painostamana, jatkettiin ties minne, eikä sodalla tuntunut olevan loppua.

Sodan aikana Häliköiden kotiin saadaan puhelin, joten kirjeet lyhenevät, osa viesteistä voidaan hoitaa puhelimella. Tosin kuuluvuus on milloin mitäkin, ja puhelut ovat kalliita. Niinpä kirjeet jatkuvat sodan loppuun asti.

Mirja Turunen on kirjoittanut kirjeiden lomaan raameihin sijoitettuja selostuksia sota-ajan asioista kuten ostokorttikäytännöistä. Lisäksi kirjeiden lomassa on Turusen omia tulkintoja sota-ajan arjesta. Näiden tulkintojen yhteydessä huomasin välillä sekoavani, että kenen tekstiä oikein luin. Kirjeiden fontti ja Turusen tulkintojen fontti ovat turhan lähellä toisiaan.

Kirjan alussa on erittäin hyvä johdanto aikaan ja aiheeseen. Johdannossa Turunen kertoo karsineensa tekstiä ”raskaalla kädellä”. Tuli mieleen, että olisiko kirjan alaotsikon pitänyt ollakin Irma ja Urho Hälikän kenttäpostikirjeitä eikä -kirjeet, jos mukana eivät ole kaikki kirjeet. Mutta ehkä kaikki ovat mukana jossain muodossa, ainakin tulkintoina tai referaatteina.

Lukijana olisin ollut erityisen kiinnostunut ainakin tavaroiden hankinnasta ja kasarmiyhteisön naapuruston yhteiselosta. Jonkin verran näistä on julkaistuissa kirjeissä mainintoja, mutta suuri osa lienee poistettu. Näitä poistoja Turunen ainakin osittain referoi omissa väliteksteissään.

Eli Elämänmerkki on paitsi valikoitu kirjekokoelma myös historiantutkijan tulkinta lähinnä Suomen jatkosodan ajan elämästä. Yhden pariskunnan kautta on ollut tarkoitus avata näkökulmaa tuon ajan elämään laajemminkin.

Ritva Sorvali