Mikä? Teatteri näyttää meille elämämme peiliä Kuva-Portissa
Sami Keski-Vähälä-Esa Leskinen, Jatkuvaa kasvua. Ohjaus Heidi Koskinen-Järvisalo. Rooleissa: Antti Salmela, Aija Kajama, Mia Häyrinen, Janne Järvisalo, Olli Korpela, Mirva Luoma, Niilo ja Lilja Kurri. Mikä? Teatterin esitys Kuva-Portissa 3.12.2021.
Tuntuipa hienolta istua Kuva-Portissa katsomassa näytelmää. Penkit olivat mukavat, tilaa oli reilusti ja näyttämön taustaseinälle saattoi heijastaa esitystä tukevaa videokuvaa. Tilanne tuntui hienolta senkin takia, että esitys toimi, tilanteet vaihtuivat tiuhaan tahtiin, tunnelmat vaihtuivat, vakavuus ja huumori kulkivat käsikädessä, esitys puhutteli ja kosketti.
Näytelmä Jatkuvaa kasvua kuvaa kilpailuyhteiskuntaa, jossa edellytetään, että ihminen pyrkii koko ajan laajentamaan reviiriään, saamaan enemmän palkkaa, hankkimaan itselleen yhä suuremman asunnon, myymään tekemäänsä tuotetta yhä laajemmalle eli keskittämään kaiken aikansa ja energiansa juuri tähän kasvuun.
Tätä ihmisen jatkuvan kasvun tavoitetta näytelmä kuvasi erityisesti Antero Alapyörylän (Antti Salmela) perheen kautta. Antero oli perusinsinööri, joka suunnittelee koneita ja laitteita. Kun hän saa myyvän laitteen suunniteltua, sitä aletaan myydä vimmatusti, ja pian firma huomaa, että osakekurssi nousee pilviin eli että heidän kannattaa tässä tilanteessa myydä koko firma. Nyt sillä saa rahaa. Firma myydään ja Antero jää työttömäksi.
Perheen äiti Johanna Alapyörylä (Mia Häyrinen) toimii hoiva-alalla, jossa koko ajan vähennetään työntekijöitä. Potilaat eivät kuitenkaan vähene vaan päinvastoin lisääntyvät. Johanna sinnittelee aikansa tekemällä useamman työntekijän työt, mutta päättää lopulta lähteä lomalle. Esityksen lopulla Antero tekee oivan keksinnön hoiva-alalle!
Aija Kajama toimii esityksen kertojana ja vastaa myös muutamasta pienemmästä roolista. Rooleja tässä esityksessä riittääkin. Edellä mainittujen lisäksi näyttämöllä seikkailee pääsuunnittelija, pankinjohtaja, lukematon joukko eri myyjiä, potilaita, lentovirkailijoita, työvoimatoimiston virkailija, lääkäri, Jeesus, firman johtaja, joogaohjaa, konsultti ja niin poispäin. Janne Järvisalolla, Olli Korpelalla ja Mirva Luomalla on kullakin lukuisia rooleja.
Kaikki edellä lueteltu kuvataan lyhyillä kohtauksilla, vakavasti ja samalla huumorilla. Käsiohjelmassa ei mainita mitään sovituksesta, eli ilmeisesti näytelmä esitetään Mikä? Teatterissa juuri siinä muodossa, jossa se esitettiin Ryhmäteatterissa joitakin vuosia sitten. Jatkuvaa kasvua on aihe, joka ei ihan nopeasti vanhene vaan valitettavasti päinvastoin nuortuu.
Ilahduttavaa oli sekin, että esityksen näyttelijäkaarti oli niin vahva. Kaikki kuusi näyttelijää hoitivat osuutensa varmasti ja paneutuneesti. Pääroolin eli Anteron esittäjä Antti Salmela yrittää epätoivoisesti pitää iloista ilmettä yllä, vaikka tilanteet kaatuivat päälle peräperää. Aija Kajama kertojana ikään kuin luotsaa esitystä eteenpäin ja puikahtaa välillä muutamaan rooliin. Muut vaihtavat ilmettä ja pukua lennossa tilanteiden vaatimilla tavoilla.
Lavastus toimi hyvin. Näyttämö oli pääosin lähes tyhjä. Taustaseinällä oli penkki, jolla saattoi istua, muutaman kerran näyttämölle tuotiin pöytä tai myyntikojuja, oikean reunan korkea toimistopöytä markkeerasi milloin mitäkin tilaa. Eli nopeasti vaihtuvat tilanteet hoidettiin viitteellisillä lavasteilla.
Parasta esityksessä oli se, että se on liikkeellä vakavalla asialla. Se kyselee, miten paljon ihminen kestää? Miten kannattaisi elämänsä elää? Mihin kannattaisi sijoittaa aikaansa, joka on kuitenkin meidän tärkein omaisuutemme? Kannattaako juosta kasvun perässä vai pysähtyä vaikkapa katsomaan, mitä omille lapsille kuuluu? Esitys ei saarnaa eikä julista vaan näyttää havainnollisesti, miten meille käy, jos emme pysähdy näiden asioiden äärelle.
Ritva Sorvali