Satavuotiaan pitkä ja raisu karkumatka

Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi. Kirj. Jonas Jonasson, dram. Raija Nokkala, ohj. Karolina Eklund-Vuorela. Uusintaensi-ilta Kuusankosken teatterissa pe 5.11.2021.

Satavuotias, joka karkasi ikkunasta ja katosi, on ruotsalaisen Jonas Jonassonin menestysromaanin pohjalta tehty dramatisointi. Enkä tällainen paikasta toiseen rynnistävä aihe menetteleekin luettuna, teatterissa haluaisi pohdiskella, tehdä tulkintoja, oivaltaa, mutta se on vaikeaa jatkuvassa tapahtumien melskeessä.

Kun satavuotias nimittäin katoaa, hän ei pysy paikallaan juuri ollenkaan. Maantieteellisten paikkojen lisäksi syöksytään myös historiaan, satavuotias tapaa muun muassa 1900-luvulla vaikuttaneita eri maiden presidenttejä ja muita kuuluisuuksia.

Satavuotiaan viiletyksen lisäksi tarinassa seikkailee rahaa täynnä oleva matkalaukku. Sitä metsästetään ja piilotellaan, useampi henkilö jopa kuolee matkalaukun ympärillä. Eli jonkinlainen dekkaritarina on upotettu satavuotiaan seikkailuihin.

Esityksessä on pitkälti yli 10 näyttelijää. Kaikilla muilla paitsi satavuotiasta näyttelevällä Arto Käellä on vähintään puolenkymmentä eri roolia. Lisäksi he ovat mukana henkilöryhmissä kuten kaupunkilaisina, venäläisinä, vallankumouksellisina tai vankileirin vankeina ja niin edelleen.

Tarina tarjoaakin näyttelijöille valtavasti tekemistä. He saavat koko ajan vääntyä eri asentoihin, tanssia, laulaa, esittää esittämästä päästyään milloin mitäkin. Erityisen liikunnallisena ja ilmeikkäänä näyttelijänä jäi mieleen Aino Forsström. Kautta linjan vaikutti siltä, että näyttelijät päästivät esityksen aikana itsensä yhä enemmän valloilleen, alun arkuus suli koko ajan.

Ohjaaja oli käyttänyt hienosti koko tilaa. Ylhäälle parvelle oli sijoitettu monta kohtausta, sieltä muun muassa puhuttiin puhelimessa jonkun lattiatasolla hiippailevan kanssa. Näyttämöllä oli kolme paikallaan seisovaa sermiä, joiden edessä ja takana tapahtui. Tapahtumista ei todellakaan ollut puutetta, mutta niiden yhteyksien tajuaminen vaati melkoisia ponnisteluja – tipahtelin koko ajan kärryiltä.

Olettaisin, että satavuotias voisi olla hyvä nuortennäytelmä. Esityksen nimi ei ehkä vetoa nuoriin, mutta menemisen meininki voisi vedota.

Ritva Sorvali